Mutta koska nyt puhun jäästä ja lumesta, niin juolahtaa mieleeni, etten ole vielä vastannut mitään tohtori Holstiuksen[14] ystävälliseen tarjoumukseen. En tiedä, voinko käyttää sitä hyväkseni, koska olen jo luvannut matkustaa yhdessä erään toisen kanssa. Vaan siinä tapauksessa se kävisi päinsä, että meitä voisi ajaa samassa reessä kolme kappaletta. — Luennot loppuvat 7 p. joulukuuta; sitten alkavat tutkinnot, ja niinpiankuin olen suorittanut pro exercition, matkustan täältä.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat. Terveisiä kaikille. Teitä hellästi rakastava Julius.
22 p. marraskuuta 1853.
Rakkaat vanhemmat.
Miten iloitsenkaan, että lähtöpäivä jo lähenee! Nyt on enää kolme viikkoa jäljellä ja sitten — sitten olen taas teidän luonanne. Älkää kuitenkaan luulko, etten olisi tyytyväinen nykyiseen elämääni. Ei, niin ei ole lainkaan laita; jollei ilmanala olisi niin inhottava, niin olisi Helsinki minusta kaikkein mieluisin olinpaikka. Mutta onhan se luonnollista, että kun ensi kertaa näin kauan olen ollut poissa kotoa, kernaasti palaan sinne takaisin.
Toivottavasti siksi tulee kunnollinen keli. Täällä on tosin jo pari kertaa satanut lunta, mutta lumi on heti taas sulanut. Eilen oli pakkanen, ja tänään pyryää varsin lujasti. Kunpa tämä lumi pysyisi maassa. Miten ihanaa olisi saada ajaa reellä kotiin.
Sunnuntaina ylioppilaat panivat toimeen näytöksen. Sisäänpääsymaksu oli 60 kop. ja paitsi taidenautintoa tarjottiin teetä ja punssia. Professori Arppe kertoi, että siellä oli ollut erittäin hauska; minä, ikävä kyllä, en voinut olla läsnä.
Lauvantaina myötiin huutokaupalla kaikki vanhentuneet ja epätäydelliset teokset tai kaksoiskappaleet meidän tiedekuntamme kirjastosta. Kun kansakunnat lakkautettiin, yhdistettiin kirjastot ja kirjat jaettiin tieteitten mukaan eri tiedekunnille. Siten saatiin ääretön joukko kaksoiskappaleita. Minäkin olin läsnä huutokaupassa ja ostin muutamia kirjoja, joita myöhemmin tulen tarvitsemaan. Vanhemmat kirjat olivat hyvin halpoja; ostin kolme kirjaa 25 kop. hop. Gyllenhalin Insecta Svecica, teos, jota ei nykyään enää saa kirjakaupoista ja jonka hinta on 5-6 ruplaa hop., maksoi minulle 1 Rup. 37 kop. Toiset sen sijaan nousivat varsin korkeihin hintoihin, niinpä Humboldtin "Kosmos" maksoi 5, 6, 7, Rupl. hop. Sitä en kuitenkaan ostanut, koska isällä on se. Talvella aion ruveta lukemaan "Kosmosta". Humboldtin "L'Asie centrale" on minulla lainana kirjastosta ja ensimäisen osan olen lukenut. Mutta enpä luule, että se äitiä miellyttäisi. Paikottain siinä on kylläkin mielenkiintoisia historiallisia tietoja. Mutta suurin osa voi huvittaa vain mineralogia. Sillä se ei ole mikään matkakertomus, niinkuin äiti oletti; vaan mineraloginen ja maantieteellinen kuvaus Keski-Aasiasta. Historiallista ja etnografista puolta kosketellaan vain ohimennen. Toista osaa en aio lukea, en ainakaan ennenkuin olen hiukan lukenut mineralogiaa.
Vähällä olin unohtaa kiittää sinua, äiti kulta, rinkeleistä. En ollut uskoa silmiäni kun luin kirjeesi. Että sinä, äiti kulta, saattaisit olla uskoton periaatteillesi, en olisi koskaan uskonut. Muuten kiitän sinua noin tusinan toverini puolesta, sillä kahdessa päivässä lähetyksesi oli tullut ja mennyt. Monet moittivat tuhlaavaisuuttani ja arvelivat, ettei minun olisi tarvinnut jakaa niitä muille, vaan kernaammin säästää vain muutamille ystävilleni ja itselleni. Mutta täten tuotin iloa useille, jotka eivät koskaan olleet nähneetkään Viipurin rinkeleitä.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhempani. Toivoen pian näkeväni teidät lähetän terveiseni kaikille. Teidän Julius.