Rakkaat vanhemmat.
Sydämelliset kiitokset kirjeistänne ja onnitteluistanne! Myös sisarille monet kiitokset kauniista lahjoista, joita he lähettivät minulle. Aline Hackman toimitti ne varhain aamulla minulle, ja siitä me muistimme syntymäpäiväni, jota ei kumpainenkaan meistä ollut ajatellut. Me keitimme heti kahvia ja tarjosimme sitä samassa talossa asuville tovereille.
Viime aikoina ovat kaikkien ajatukset kohdistuneet vain maisterivihkiäisiin. Varsinkin viime päivinä on saapunut paljon matkustajia. Eilen näimme kahdeksan nuoren tytön erään vanhan herran seuraamina ajavan kaupunkiin. Mikä onni, että ilma on muuttunut niin kauniiksi; me pelkäsimme, että "the winters tale" (Talvinen tarina) olisi loppumaton. Oikein vihreää ei vieläkään ole.
Kaiket päivät ovat esplanaadit täynnä väkeä, ja laulua kuuluu vähä väliä. Miten laulajat kestävät sellaista laulamista, on käsittämätöntä.
Antakaa anteeksi, että jo lopetan! Kaiken aamupäivää on täällä ollut hirveää juoksua ja nyt me odotamme joka hetki upsalalaisia ylioppilaita, joita on määrä ottaa vastaan suurella komeudella.
Voikaa hyvin! Näkemiin!
Teidän Julius.
Kaavi, 1 p. heinäkuuta 1857.
Rakkaat vanhemmat.
Viime kirjeessäni tekemäni matkasuunnitelman mukaisesti olisi minun jo aikoja pitänyt olla kauempana, ja te ihmettelette varmaan suuresti, että vielä olen täällä. Mutta asian laita on sellainen, että tulin erittäin kauniille paikkakunnalle, ja otettuani selkoa muistakin olosuhteista, päätin asettua tänne muutamiksi viikoiksi. Kaavin pitäjä sijaitsee Savon ja Karjalan rajalla, missä yksi Maanselän haaroista valtavina, laajoina kukkuloina kulkee etelää kohti. Näiden kukkuloiden välissä on järviä ja laaksoja ja yhdessä sellaisessa sijaitsee minun nykyinen olinpaikkani Kaavinjärven rannalla, korkean vuoren juurella, josta on mitä ihanin näköala. Minun tarkoitukseeni nähden on erittäin edullista, että täällä puhutaan erinomaista suomea. Varsinkin vaimoväellä on tavattoman soinnukas ääntäminen, ja naiiveja lausetapoja minä opin joka päivä. Aineellisessakin suhteessa täällä on varsin hyvä olla; sillä vaikka kala ja maito mitä erilaisimmissa muodoissa täyttävät koko ruokalistan, niin ei minun kuitenkaan tarvitse syödä pettuleipää. Olen muuten maistanut sitä eikä se ole hullumman makuista. Paitsi minua on kaksi muuta ylioppilasta valinnut tämän pitäjän kesäolinpaikakseen; kahden virstan päässä on pappila, joka on laajalti tunnettu asukkaittensa vieraanvaraisuudesta ja herttaisuudesta, virstan päässä asuu eräs tavattoman joviaalinen maamittari perheineen, samoinkuin ystäväni Rudbeckin[33] perhe — niin että tuskin mitään muuta voi enää toivoa. Kaikki ihmiset ovat niin ystävällisiä ja sydämellisiä, että heti tunsin olevani kuin kotonani, pukujen tosin näyttää täällä käyvän hiukan huonosti; mutta siinä suhteessa en tänä kesänä aseta itselleni kovin suuria vaatimuksia. Viime talvena tein kunnolla työtä ja samoin aion ensi talvenakin tehdä; mutta nyt vetää vastustamattomasti haluni minua vakavien vainajien parista hilpeiden elävien joukkoon.