Vielä kerran sydämelliset onnittelut äidin syntymäpäiväksi!

Voikaa nyt kaikki oikein hyvin! Paljon terveisiä sisaruksille.

Teidän vanha Juliuksenne.

Kaavi, 1 p. elokuuta 1857.

Rakkaat vanhemmat.

Teidän kirjeenne olen saanut ja suureksi ilokseni näen niistä, että voitte kaikin hyvin ja olette terveet.

Nyt kirjoitan viimeistä kertaa täältä, sillä ylihuomenna matkustan pois. Ne neljä viikkoa, jotka alussa aioin täällä viettää, ovatkin venyneet kuudeksi. Ja kun nyt muistelen tätä ajanjaksoa, tuntuu se minusta ilmavalta kesäyönunelmalta! — Lukujen on käynyt huonosti, sillä en ole suoraan sanoen tehnyt mitään, mutta monet mieluisat muistot ja, mikä tärkeämpää, monet kokemukset, jotka perustuvat sekä omiin että toisten eläymyksiin, ovat tämän oleskelun tuloksena.

Liian pitkää olisi kertoa kaikista hommistamme; tahdon vain lyhyesti mainita muutamia erikoistapahtumia. Suuri retki Pisavuorelle tuli todellakin tehdyksi ja ilma suosi sitä erinomaisesti. Menomatkalla yllättivät pienet sadekuurot meitä tosin useampaan erään ja pakottivat hakemaan suojaa rannalta; mutta nämä pienet seikkailut lisäsivät vain iloa, sillä ne toivat mukanaan monta lystikästä kohtausta. Sataessa me ryömimme tuuheiden kuusien suojaan, istuimme siellä yhteenahdettuina kuin pyynpoikaset ja nauroimme, niin että olimme tukehtua.

Saapuessamme ylös vuorelle kirkastui ilma, ja sateesta oli ollut se etu meille, että kaskisavut olivat painuneet maahan eivätkä estäneet näkemästä maisemaa. Useita tunteja me vietimme ylhäällä kukkulalla, annoimme katseittemme kulkea vuorten ja laaksojen yli ja kuuntelimme runoja, joita eräs seurassamme oleva pikkurunoilija (ei allekirjoittanut) luki meille. Kotimatkalla me näytimme hiukan masentuneilta, sillä olimme nukkuneet vain kaksi tuntia yöllä ja aurinko paahtoi järvellä hirveästi. Siitä huolimatta olimme kaikki kovin tyytyväisiä retkeemme: — Minun täytyy sanoa, että ihailin tyttöjämme, jotka jaksoivat kestää matkan kaikki vaivat. Kuvailkaa mielessänne kiivetä valvotun yön jälkeen puolitoista virstaa vuorta ylös, kivien ja kantojen yli, ja sellaisin myrskyaskelin kuin olisi kysymyksessä linnoituksen valloittaminen. Sitä ei kuka hyvänsä tekisi!

Muista suurtöistä puhuessani ei tule unohtaa mainitsematta, että olemme pappilan edustalla raivanneet pienen saaren, joka on samankokoinen kuin meidän Katajasaaremme. Saari vihittiin suurella juhlallisuudella ja sen nimeksi pantiin "Muistonsaari".