Omituisen miellyttävän tunteen vallassa astuin eilen pieneen huoneeseeni. Tuntui siltä, kuin en lainkaan olisi ollut poissa, siinä määrin kaikki se, minkä näin, saattoi minut jälleen aatteiden ja töiden entiseen piiriin. Ei mikään vedä sentään työlle vertoja! Miten hyvä muuten olisikin olla, niin tuntuu aina hiukan tyhjältä, kuin ei ole tavallista työtänsä. — Mutta huomaankin sanovani samaa, joskin toisin sanoin, mikä vastikään äidin mielestä Ziehmsenin[34] suussa kuului niin omituiselta. Jollen tietäisi teidän olevan varmasti vakuutetut siitä, että kernaasti olen kotona, niin kirjoittaisin uudestaan kirjeeni, mutta näin ollen annan sen olla sellaisenaan.
Koko matkan me ajoimme rattailla. Ensimäisenä päivänä oli ilma kaunis, ja me istuimme kaikki neljä (me molemmat, Mechelin ja August[35]) rattailla kuin vasikat, joita kuljetetaan markkinoille. Mutta me olimme kovin hyvällä tuulella. Seuraavana päivänä iltapuolella jatkoin minä yksin matkaa; sillä koska satoi rankasti ja myrskysi, jäi Leopold ja Sanmark odottamaan parempaa säätä. Minä vedin kauluksen korviini, käänsin selkäni tuulta vasten ja ajoin yön ja sumun läpi Ahvenkoskelle. Seuraavana päivänä oli oikea kevät ilma; aurinko oli niin lämmin, pellot niin vihreät. Kauniilta näytti lumi ojissa, jotka kulkivat valkeina juovina vihreitten peltojen halki. Illalla saavuin perille.
Tänä aamuna herätessäni oli ilma vieläkin inhottavampi kuin toissapäivänä. Hirveä myrskytuuli ajoi suuria lumihiutaleita ylt'ympärille. Jälkijoukkomme, joka Scyllasta oli joutunut Carybdikseen, saapui päivällisen aikana läpimärkänä ja elämään kyllästyneenä.
Jääkää hyvästi ja suudelkaa sisaria.
Teidän Julius.
Helsinki, 26 p. tammikuuta 1858.
Rakkaat vanhemmat.
Juuri sain kirjeenne, jossa ilmoitatte ilahduttavan uutisen Aline Hackmanin kihlauksesta. Kun tapaatte morsiamen, niin sanokaa hänelle, että toivotan hänelle sydämestäni onnea. Onpa toki hauska, että suomalainen on saanut tämän kelpo tytön; vieraalle en olisi häntä lainkaan suonut.
Sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin, ovat lähimmät naapurimme ja toverimme saapuneet taas tänne; entinen elämä on jälleen alkanut. En tiedä, tokko viime lukukaudella kerroin teille luostarimme säännöistä. Niinkuin tiedätte, asuu meitä useita ylioppilaita saman katon alla; ahkeruuden ja hyvän käytöksen edistämiseksi keskuudessamme olemme laatineet pienen lakikirjan, jonka pykälät enimmäkseen ovat kohdistetut nukkumista vastaan. Esim. ei kukaan saa nousta myöhemmin kuin kello kuudelta eikä panna maata varhemmin kuin kello 9. Yhden tunnin päivällislepo on sallittu vain siinä tapauksessa, että on valvonut koko yön. Ken rikkoo näitä sääntöjä vastaan, saa maksaa sakkoa, ja sakkorahat käytetään sunnuntaisin kahvikesteihin, jossa tilaisuudessa jokaisen asukkaan on pakko kertoa toisille, mitä mielenkiintoista hän viikon varrella on lukenut. Leopold, Sanmark ja Hougberg-Rosenius[36], vaikka he eivät asukaan meidän kanssamme, ovat siinä osallisia.
Kouluni alkoi päivää sen jälkeen kun oli saapunut tänne ja sujuu tavalliseen tapaansa; oppilaiden lukumäärä on hiukan lisääntynyt. [Syksystä 1857 oli opettajana Blomqvistin ruotsalaisessa tyttökoulussa. Opetti ilmaiseksi vapaaehtoista ainetta: suomenkieltä; se selittää oppilaitten vaihtelun.]