Niinpä varastoni tältä kerralta on lopussa, eikä minulla ole teille muuta sanottavaa kuin jäähyväiset; sydämelliset suudelmat sisarille ja terveiset isoisälle.
Teidän erakkonne.
Rautalammilla, 17 p. lokakuuta 1858.
Rakkaat vanhemmat.
Isän kirjeestä näen, että teillä kaikki on hyvin. Meidän elämässämme ei ole tapahtunut mitään muutosta. Yhden uuden tuttavuuden olemme kuitenkin tehneet, nimittäin nimismies Östlingin, joka, samoinkuin koko hänen perheensä miellytti meitä suuresti. Hän on harvinaisen joviaalinen mies, ja hänen rouvansa on myöskin iloinen ihminen. Sanmark & Kumpp. olivat heillä hyvin usein ja näyttävät voittaneen koko talon suuren suosion, sillä kaikki puhuivat paljon heistä ja nimittävät heitä aina vain "heidän ylioppilaikseen". — Tämän viikon alussa olin pakoitettu matkustamaan Kuopioon, sillä tarvitsimme välttämättä muutamia kirjoja. Harvoin olen niin suuresti iloinnut nähdessäni jälleen tutun paikan, kuin nyt tullessani Kuopioon. Kaupunki oli edellisellä kerralla tehnyt minuun erittäin miellyttävän vaikutuksen, osittain sen vuoksi, että siihen aikaan olin tavattoman hilpeällä mielellä, osittain siksi, että minut otettiin siellä erittäin ystävällisesti vastaan. Useita entisiä tuttavia kävin siellä tervehtimässä; ikävä kyllä en tavannut piispaa kotosalla, mikä suretti minua sitä enemmän, kun hän jutellessaan Leopoldin kanssa oli niin ystävällisesti minua maininnut.
Nyt lopetan jälleen ja lähetän sydämelliset terveiseni rakkaalle isoisälle, sisaruksille sekä kaikille muillekin.
Teidän Julius.
Rautalammilla, 7 p. marraskuuta 1858.
Rakkaat vanhemmat.
Juuri ikään vastaanotin isän kirjeen ja vastaan siihen heti.