Teidän Julius.
Huhtik. 9 p, 1859.
Veliseni.
Kiitosta paljon ystävällisestä kirjeestäs. Joka sana minkä kirjoitat on minulle sielun virvoitusta, sillä se herättää puolihaihtuneita muistoja niistä ajoista, kun täällä yhdessä arvelimme ajattelimme, kuinka toistemme intoa kiihoittelimme sekä virittelimme tietoja. Totta sanoakseni olen sinua paljon kaivannut; täällä ei ole ketään kenen kanssa voisin niin jutella kuin sinun kanssa. Keskustelkaamme siis edes kirjeiden kautta totuttuun tapaan.
Sinä näyt mielelläsi näkevän, että minä vieläkin heitin kokelastuumat toistaiseksi. Minä en tuosta juuri taida iloita, vaikka pakko on vaatinut niin päättämään. Ensimmäisten joukkoon meidän kyllä on kaikkein pyrkiminen, vaikka tulisi loppu semmoinen kun Ikaros-paralle muinoin. Mutta sekös se on tieteen ylin porras kokelas-nimi? Minä soisin, että olisin aikoja sitten päässyt siihen, että joutaisin uusille teille, minne mieleni pyrkii. Kokelaaksi pyrkiessä täytyy voimansa jakaa eri haaroille, siksi päästyä vasta voipi väkivoimalla ryhtyä yhteenne päin ja sillä tavalla ennättää ensimmäisten rinnalle. Nyt esimerkiksi on Seura määrännyt palkinnon Suomen historiasta kertomuksissa Fryxell'in tapaan; minä aivan mielelläni siihen rupeaisin, vaan en jouda! Semmoisten syitten tähden eikä hylkeäkseni lukemiset ja oppikirjat soisin jo olevani minne ensiksi pyrin.
Täältä uutta ei kuulu paljon ja paraan osan olet arvattavasti lukenut sanomalehdistä. Yhtä tapausta ne eivät kuitenkaan ole maininneet ja se on historial. tiedekunnan palkintojakojuhlaa. Siinä ilmaantui kaksi uutta runoniekkaa: Wecksell = s-l Pappersfykta'ssa ja Forssell.[46] Edellinen oli omia antanut, jälkimäinen käännöksiä Thomas Moorelta. Hyvä että meille vihdoinkin kanteleen laulattajia taas on tullut; kova puutos oli niistä viime vuosina tässä kansassa kasuavassa. Palkintoinjako tapahtui pidoissa ja niissä pidettiin puheita enemmän kuin muistaakseni missään muussa tilaisuudessa. Niitä oli 11, joista useampia suomalaisia (Oksasen tervetulijaisissa pidettiin yksi ainoa ruotsiksi, muut suomeksi). Yksi Donnerin[47] pitämä on erinomaisen kaunis, etten voi olla sitä sinulle lähettämättä. — Runoniekoista jutellessa juohtuu mieleeni, että viime kirjeessä pyysin sinulta vähän apua aiottuun viipurilaisten runokalenteriin. Siihen et ole sanaakaan vastannut. Onkos se sattumalta tapahtunut tahi etkös huoli siihen puuttua?
Snellman lukee tänä lukukautena: tapainopin historiaa ja halullisille erittäin logikia. Edellistä käypi jommoinen joukko kuulemassa (paljon viipurilaisia), jossa minäkin. Kyllä on hän mies selvästi esittelemään. Lönnrotiin minä aion kohta mennä tutkisteltavaksi; sentähden en tarvitse käydä hänen luennoillaan.
Sederholmissa olen kerran ollut "visiitin päällä". Maarianpäivän kunniaksi oli siellä väkeä koolla, paljon nuorisoa. Siellä laulettiin ja juteltiin ja ilta kului hupaisesti. Sillä on hyvin somat huoneet, aivan sopivat vastanaineille, liki vanhaa kirkkoa tuon pensaikon takana "i skymundan".
Siihen nyt loruni lopetan täksi kerraksi. Voi hyvin ja sano terveisiä
Britsille.
(Ei allekirjoitusta.)