Helsinki, 26 p. huhtikuuta 1859.
Rakkaat vanhemmat.
Vaikkakin hiukan myöhään toivotan teille iloista pääsiäistä. Vietin pari pyhäiltaa tutuissa perheissä, toisen Forssmanilla, missä muutamia vuosia sitten asuimme, toisen erään entisen yliopistotoverin luona, joka on mennyt naimisiin.
Meillä on jo täysi kevät. Meri on vapaa, ei lunta enää missään ja ruoho esplanaadeissa alkaa jo vihertää. — Pyhäpäivinä oli ilma erittäin ihana. — Öhberg, jolta vastikään sain kirjeen Rautalammilta, puhuu vain lumipyryistä; sellainen erotus Rautalammin ja Helsingin välillä.
Sen jälkeen kuin viimeksi kirjoitin olen alottanut kandidaattitutkintoni suorittamisen, s.o. koska on lupa jo edellisenä lukukautena suorittaa tutkinnot kielissä, joissa voi saada korkeimman arvosanan, niin läksin viikko sitten professori Lönnrotin luo, ja suomenkielen tutkinto on nyt takanani. Toisten luo en ikävä kyllä voi mennä, koska en ole erittäin perehtynyt latinankieleen, ainoa paitsi suomenkieltä, jossa aion ottaa arvosanan. Historiaa, filosofiaa ja estetiikkaa ei saa edeltäpäin suorittaa. Niinpä näette minut sentään 1/5 kandidaattina jälleen.
Tällä viikolla antavat ylioppilaat, samoinkuin viime vuonna, muutamia teatterinäytäntöjä ylioppilastalon hyväksi. Tällä kertaa näytellään: Antti Putronius, jonka P. Hannikainen on muodostanut tanskankielestä Hollbergin mukaan, sekä "Ylioppilaat runonkeräysmatkalla", jonka eräs nuori ylioppilas on sepittänyt. Edellinen kappale herätti suurta ihastusta ja sitä näyteltiin erittäin hyvin, varsinkin onnistunut oli ystävämme Willy Hougberg (pää- ja nimiroolissa). Sääli tosiaankin, ettei hän antaudu näyttelijäksi, sillä hänellä on suuri kyky. — Toinen kappale oli kovin heikko eikä tehnyt minkäänlaista vaikutusta, joskin useat näyttelijöistä esittivät osansa hyvin. — Me pelkäsimme hiukan, ettei viisinäytöksinen suomalainen kappale voisi houkutella paljon katselijoita; mutta teatteri oli aivan täynnä, ja loppumattomat naurunpuuskat todistivat, että yleisö ymmärsi sukkeluuksia. Tosin kerrotaan, että monet, jotka eivät osaa hyvin suomea, varsinkin täkäläiset naiset, olivat jo kauan edeltäpäin tutkineet kappaletta.
Tällä kertaa sanon teille taaskin hyvästi ja lähetän terveiseni kaikille rakkailleni.
Teidän Julius.
Helsinki, 24 lokakuuta 1859.
Rakkaat vanhemmat.