Viime lauvantaina, isän syntymäpäivänä, ilmoittauduin vihdoin tutkintoon professori Reinille.[48] Sinä päivänä ei tutkinnosta vielä kuitenkaan mitään tullut, vaan vasta eilen. Jumalan kiitos, nyt olen siitä taakasta vapaa ja hengitän helpommin. Turhaan en ole kiusannut itseäni, niinkuin äiti arvelee, sillä minulla oli se tyydytys, että tutkinto kävi hyvin. Nyt aion levätä pari päivää ja ryhdyn sitten filosofiaan ja kirjallisuushistoriaan. Toisen niistä suoritan vielä tällä lukukaudella, toisen sekä latinan, joka on minulle oikea bête noire [musta kummitus], täytyy minun säästää ensi lukukauden alkuun, sillä historian lykkäyksen kautta tämä lukukausi on liiaksi lyhennyt. Jouluksi tulen kuitenkin kotiin, joskaan en pitkäksi aikaa.
Äidin kysymyksen johdosta vastaan, että Ernst [ks. 28] jää täksi talveksi tänne. Hän antoi vastikään konsertin, joka suuresti miellytti.
Nyt voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat, terveisiä isoisälle, Woldemarille[49] sekä hänen rouvalleen, ja sisarille (palvelijoita ei pidä myöskään unohtaa).
Teidän Julius.
Helsingistä lokak. 24 p:nä 1859.
Veliseni.
Kauvan olet vastuuta odotella saanut, vaikka kiitollisuus lahjastas olis vaatinut kerkeyttä. Elä kuitenkaan pahaksu, sillä syy on ollut semmoinen, että historian lukeminen minulta on venynyt venymistään niin, etten sitä tutkintoa ole saanut suorittaneeksi ennenkuin nyt vasta eileispäivänä. Jumalan kiitos kun nyt olen päässyt ja kunnialla päässyt, jota viime viikkoina synnytintuskissani en uskaltanut toivoakaan. Jos olisinki paremmin joutanut, en olis tahtonutkaan kirjoittaa sinulle ennenkuin voitolle päästyäni.
Kiitokset sanon nyt sulle tervetulleesta kuvastas, joka on niin erinomaan onnistunut, että luulisi olevasi itse silmien edessä. Mielelläni lähettäisin sinulle korvaukseksi oman naamani, vaan kun syksyllä teetin pari kappaletta, ne tulivat niin eriskummallisiksi, etten ilkeneisi antaa. Minä olen siinä niin hurjan vihaisen näköinen, että luulisi olevani juuri matkalla järveen. Jos malttaisit kevääseen asti, ehkä saanen sinulle paremman.
Tutkinnon puuhissa ollaan täällä melkein joka mies. Måns[50] menee kohta Porvooseen väittelemään. — Vähitellen palauvat metsäherratkin ulkomailta. Muiden seassa mainitsen Onkel Tomin,[51] joka on niin lihavaksi ja pulskaksi pöyhistynyt, että on lysti nähdä. Yrsa[52] on myöskin tullut, hänkin entistä muhkeampana. Saksan olut siihen on syynä. Lysti on ollut heitä, vanhoja ystäviä tavata.
Uusia kirjoja on meille ilmaantunut muutamia, toisia tulossa. Nuijasodan toinen osa on jo ehkä kerinnyt Pietariin; vielä mainitsen Ingmanin Uuden Testamentin, Porthanin kirjoja I osa, Ahlavitsan (niinkuin Viipurissa luetaan) matkakertomukset, muita pienempiä lukematta.