Hyvästi nyt täksi kerraksi. Minä eilisistä juomengeista olen vähä pohmelossa, niin ettei kynä oikein suju. Toiste enemmän. Terveisiä Britsille veljeltäs.
J. Krohn.
Helsinki, 21 p. marraskuuta 1859.
Rakkaat vanhemmat.
Kirjeestäni Woldemarille ja Emilielle olette nähneet, miten me olemme juhlineet maailmanmainiota runoilijaa [Schillerin 100-vuotisjuhla]. Siksipä ei teillä ole mitään huvia, jos toistamiseen kertoisin siitä. Vain isän kysymykseen, mistä sain aikaa "Sukeltajan" suomentamiseen, tahdon vastata. Sen asian laita on näet sellainen, että kun päätettiin viettää juhla, minä kauan aikaa taistelin itseni kanssa, sillä velvollisuudentunne vaati minua syrjäyttämään kaiken allotrian; sitä vastoin halu saada avustaa mukana juhlassa oli suuri. Lopulta kävi ilmi, että henki oli voimakas ja liha heikko, ja minä istahdin työn ääreen. Itse työhön ei oikeastaan mennyt kuin päivä; mutta väsymys, joka aina seuraa suurta sielunponnistusta, ja jännitys, mitenkä työ onnistuisi, riistivät minulta muutamia päiviä. Mutta minkä sille mahtoi. Toisen kerran minä tekisin kuitenkin aivan samoin. Kun on aivan kuivua, niin luonto vaatii oikeutensa vastustamattomalla voimalla. — Schillerin tytär, eräs vapaaherratar Gleichen-Russwurm, on pyytänyt, että hänelle lähetettäisiin kaikki juhlaohjelmat, puheet, j.n.e. Sen teemmekin — huomauttakaa Emilielle, että "Kello" on painettu Suomettareen; hän osaa antaa arvoa mestarilliselle käännökselle.
Ja siirtyäkseni nyt toisesta taiteesta toiseen, niin ette suinkaan vielä ole kuulleet, että Ernst [ks. 28] on antanut konsertin Porvoossa ja tämän kuun lopulla antaa toisen vielä täällä.
Me voimme molemmat hyvin ja olemme reippaalla mielellä; sen parempaa ei meistä tällä kertaa ole kerrottavaa. Voikaa siis hyvin ja terveisiä isoisälle ja sisarille.
Teidän Julius.
Jouluk. 11 p. 1859.
Kaldun-veljeni.