Mutta varmin tunnus tästä uudesta hengestä näillä perillä on se, että Uuraan, Lihaniemen, Porkansaaren ja Piispansaaren kylät ovat sopineet keskenänsä koulun laittamaan lapsillensa. He ovat suostuneet maksamaan vuodelta 6 rupl. hop. joka koululapsesta, niin että opettaja, paitsi asuntohuoneetta ja polttopuita vielä saapi 200-300 rupl. palkkaa. Mutta kun niin runsaasti ruokitaan, niin tahtoisivat myöskin kuokkiaa sen jälkeen ja sentähden pyytäisin sinua Suomalaisissa tiedustelemaan, josko rupeaisi kunnon mies tähän virkaan. Kun löytänet, eikä se niin vaikea lienekkään mainituilla ehdoilla, niin kirjoitapa minulle kiireesti. Oisin minä voinut heittää tämän asian siksikin, kun Helsinkiin palaun, mutta ehkä ei olle haittana vähäisen jo edeltäpäin tiedustella.
Mitäs näistä tuumista sanot? Tämä koulu ei ole lahjaksi annettu, eikä sitä perustettaessa ollut vaikutusta ylhäältä, vaan kansan omasta tarpeesta ja tahdosta on se syntynyt ja on välttämättömästi kantava hyviä hedelmiä. En muistanut sanoa, että sitä aiotaan joka arkipäivänä pidettäväksi.
Se olkoon sanottu sivistyksen asioista. Nyt katselkaamme kansallisuuden laitaa.
Siitä on mainittava, että useammat kaupungin neitoloista, varsinkin opettajat äitini koulussa harrastavat Suomen kieltä. Siitä vaan kuuluu yleinen valitus, että on puute kelpo oppikirjasta ja sanakirjasta. Kielioppia on kyllä mieleksi, tarpeeksi; mutta Lempo näistä kuivista kyhäyksistä viisaammaksi tulkoon. Mikä tarpeen olisi, se on käytöllinen oppikirja monella esimerkillä, niinkuin Ollendorfin ja m.s. Kutkutapa myös Borgin kuvetta ja kuiskuta hänelle korvaan, että Viipurin neitoset eivät enää jouda odottaa kauan hänen sanakirjaansa. Tulee suuri naimavuosi, joka näkyy Viipurissa olevan alinomainen, niin peitetään palmikkonsa pönäkkämyssyn alle, niin on häärimistä lasten ja talouden kanssa, ettei enää olekaan aikaa kieliä oppimaan, vaikka kyllä harjoittamaan ja lapsille opettamaan, mitä nuorena, naimatoinna on opittu.
Ei nämät kirjain puutteet kuitenkaan olisikaan niin suurena haittana, jos löytyisi kelpo opettaja. Vaan sepä vasta vahinko onkin! Voi ettemme jo ole täysioppineina opettajina Viipurissa! Ei sitten jäisi neitoset auttamatta!
Kirjallisena uutisena saanen ehkä mainita "Aamuruskon". "Päivän" ennustajanako se nousnee sanomakirjallisuutemme taivaalla, tietänette paremmin Helsingissä. Se on hyvin halpahintainen ja sisällyksen ja kielen puolesta paljoa parempi Lasten Suometarta, vaikkei se Lukemisille Nuorisolle voi vertoa vetää. Kauan etsittyään on Jussi[55] vihdoin onkeensa saanut Hannikaisen.
No siihen nyt lopetan loruni. Itsestäni ei ole paljon puhumista muuta, kun että täältä min pikemmin aivon lähteä sentähden, ettei täällä saa rauhassa lukea.
Jää hyvästi siksi ja sano paljon terveisiä kaikille tutuille
ystävältäsi Juliukselta.
Helsinki, 22 p. tammikuuta 1860.