Jos hänessä on miestä In-marin salamaa pää pystyssä vastaan seisomaan, Niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen. Jos hänessä on miestä Auringon ja kuun kulkua takaperin kääntämään Niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen. Jos hänessä en miestä Myllypadon vettä vasten virtaa juoksuttamaan, Niin onnistukoon hänelle tämän ihmisen turmeleminen.
Sama mahdottomuuksien luetteleminen, ennen kuin se tai se saa tapahtua, on myös tsheremissiläisten,[352] tshuvassilaisten[353] ja mordvalaisten[354] loitsujen läpikäyvänä tunnusmerkkinä. Lienevätkö tatarilaista alkuperää?
Nykyisiä loitsurunojamme ei saata pitää edes yhteissuomalaisina. Niitä ei ole löytynyt Liiviläisillä eikä Watjalaisilla. Wepsäläisillä on niiden asemesta tämäntapaisia, nähtävästi Wenäläisiltä lainattuja lukuja:[355]
Nousin siunauksessa (blahoslovas) pesime siunauksessa, Läksin, liikahdin lakeaan peltoon, vihantaan nurmeen; Lakeassa pellossa, vihannassa nurmessa kultainen kivi, Kultaisella kivellä kultainen kukko; Niinkuin kivi asettui mereen ijäksi päiväksi, Niin tämä paha asettukoon itse ijäksi päiväksi!
Wirolaisilla, joilla epillisiä ja lyyrillisiä runoja on koottuna useampia kymmeniä tuhansia, on ainoasti joku kymmenkunta runomitallisia loitsuja, nekin Inkeristä päin myöhemmällä ajalla kulkeutuneita, niinkuin useat väärinkäsitetyt suomenkieliset sanat ja muodot osoittavat. Esimerkkinä mainittakoon eräs verenpidätys-luku Jõhvin pitäjästä Warsinais-Wirosta,[356] jossa alkuperäisen vertauskuvan, Tyrjän kosken tyyntymisen sijaan on tekaistu aivan uusi mahalaa vuotavasta vaivaiskoivusta (türmi kask).
Tüdu, tüüdü türna kaske, Maha juoksi mahla kaske, Tüüda türna juoksemasta, Maha mahla langemasta!
Wirolaisten soorasanaiset loitsut, joita on muutamia satoja muistiingantuja, ovat kauttaaltansa katolisia lukuja, samantapasia kuin ne, joita Saksassa ja Skandinaviassa tiedetään käytetyn. Luku "ruusua" vastaan esim. kuuluu:[357]
Meidän Herramme Jesus Kristus käypi Siinain vuorella, Kolme punaista ruusua kädessä, Yhdellä hän suitsuttaa, Toinen lentää pois, Kolmas katoaa, Niin katoa sinäkin, punainen ruusu, pois!
Tunnettua on, että Wienan ja Aunuksen Karjalaisista ainoasti ne, jotka asuvat lähinnä Suomen rajaa, omistavat loitsusanoja ja että niissä ilmaantuu pelkästänsä suomalaiskatolisten pyhimysten nimiä.[358] Suomen puolelta voi loitsujen todistaa vaeltaneen väestön mukana myös Inkeriin ja Tverin Karjalaan.[359] Ne eivät siis ole voineet syntyä muualla kuin Suomen rajain sisällä.
Ja ne ovat yleiset koko Suomessa. Länsimurteenkin alalla, jolta muuta vanbempaa runoutta on peräti vähän tiedossa, on niitä vielä viime aikoina kirjaanpantu toista tuhatta. Länsi-Suomessa, samoin kuin Wirossa, on suorasanaisia lukuja, jotka sisältävät, pitsi manausta, katolisen legendan tapaisen. Varsin kuvaava on pieni luku käärmeen puremaan vastaan, jossa ikään kuin näytellään, mitenkä se ennen on tullut parannetuksi.[360]