Tämä yleinen rauhattomuus tekee, että Arabiassa matkustavaiset eivät koskaan anna suoraa vastausta, jos heiltä kysytään minnepäin ja millä asioilla he kulkevat; sillä se voisi olla osviitta rosvoille. He vastaavat vaan: "miten Jumala päättää!" tai: "kaikki tiet ovat Herran kädessä!" tai jollain muulla semmoisella lauseella, joka ei tee kysyjälle mitään selvää. Myöskin lähtö-aika pidetään salassa. He tekevät varustuksensa hiljaisuudessa ja lähtevät, jos mahdollista, kenenkään huomaamatta liikkeelle, enimmiten yön-aikana.
Matkalla sitten pidetään silmät auki ja vilkutaan valppaasti kaikille haaroille, että hyvissä ajoin huomattaisiin kaikki vastaantulijat; vaarallisemmissa paikoissa kiipee joku matkueesta aina kaikille kukkuloille, tähystelläkseen kauas ympäri aavikkoa. Jos on vähintäkin syytä pelätä, että nähdyt ihmiset ovat vihollisia, viedään kamelit jonkun hietakummun taakse ja laskeutetaan polvilleen, jolloin eivät näy kauas. Täten saadaan usein vaara vältetyksi. Mutta ei aina onnistu näin pysyä piilossa. Wallin'illekin sattui tällä matkalla pari yhtymistä rosvoin kanssa, jotka kuitenkin kävivät sangen onnellisesti. Toisessa tilaisuudessa oli kohdatuita rosvoja ainoasti kaksi, jotka eivät uskaltaneet mihinkään vihollisuuteen ruveta, koska matkueessa oli viisi aseellista miestä. Senvuoksi solmittiin ystävyyden liitto ja vieraat tulivat hyvässä rauhassa ja sovinnossa matkalaisten kanssa kahvia juomaan. Jonkun ajan kuluttua saapui sinne vielä kolme miestä, jotka oikeastaan samaan joukkoon kuuluivat, mutta olivat satunnaisesti joutuneet erilleen jäniksenpyynnin tähden. Nyt he olivat oikein pahoillaan ja valittivat julkisesti "kovasta onnestansa", kun näin runsas saalis oli luiskahtanut pois sormien välistä; sillä eivät nää kolme voineet mitään seitsemätä vastaan. Toisella kerralla kohdattiin suurilukuinen ghazu- (rosvo-) parvi; niillä oli 80 kamelia, monen kamelin selässä kaksi miestä. Hyvin koreaksi, romantiseksi kehuu Wallin tämän partiokunnan näköä. Heidän pitkät paitansa olivat puhtaaksi pestyt ja rintarekko punaisilla langoilla kirjattu; Beduinein tavallisen mustan päällysviitan olivat he kuumuuden tähden riisuneet pois päältään. Useimmilla oli aseena pitkä peitsi, jonka kärjen pidin oli koristettu jouhista tehdyllä sommalla ja kääritty pitkillä, alasliehuvilla nauhoilla. Paitsi peitsiä nähtiin heillä vielä satulakoljuun ripustettuja pyssyjä, sekä sapeleita ja pistoleja vyössä. Koko tää näkö muistutti hyvin Keski-ajan ritarein retkistä. Pari miestä heitä kohta tuli täyttä laukkaa matkalaisten luokse, jotka kuitenkin heille huusivat vastaan olevansa Schammar'ien, rosvoin oman heimon suojan alla; heidän matkueessansa oli näet yksi Schammar-vaimo. Täten ei rosvoilla ollut mitään oikeutta tehdä pahaa. Yksi heistä tosin ei voinut aivan hillitä himoansa, ja ryösti Wallin'in päällysviitan, antaen oman rikkinäisen sijaan; mutta kun sitten tultiin Schammar'ien asuntopaikoille, pakoitettiin ryöstäjä jälleen antamaan saaliinsa takaisin, koska se oli "laittomasti" otettu.
Tavallisesti ryöstetään tällaisissa tilaisuuksissa matkalaiset melkein paljaiksi ja jätetään, kuten voivat, jalkaisin osoittelemaan lähimpään leiriin, joten välistä sattuu että ne nääntyvät nälkään tai janoon tai kuolevat yö-kylmän käsiin, ennen kuin perille pääsevät. Mutta suorastaan rosvot hyvin harvoin tekevät murhia; veri on erämaassa kallis asia, joka, jos on tullut vuodatetuksi, vaatii toista verta kostoksi, niin että yhdestä murhasta voi tulla pitkällisiä murhaamisia molemmin-puolisten sukujen välillä.
7. Beduini-leiri.
Matkajoukon lähetessä Beduinileiriä hyökkää siitä aina suuri koiraparvi, kovasti haukkuen, tulijoille vastaan. Mutta heistä huolimatta ratsastetaan vaan eteenpäin matalain, mustien telttain välitse, siksi kun saavutan scheik'in (heimokunnan vanhimman l. päällikön) asunnon eteen. Siinä laskeutetaan kamelit polvineen ja nostetaan kuormat pois selästä. Nyt tulee miehiä ulos teltoista; tulija lausuu tervehdyksen, ojentaa isännälle kätensä ja antaa kolme suudelmaa ristiin poskille. Leirin asukkaat kantavat matkalaisen tavarat telttaan; vieras itsekin astuu sisään. Täälläkin, sen jälkeen kun hän on istahtanut levitetyille matoille, lausutaan kaikellaisia tervehdys-sanoja ja nyykähdytetään samassa päätä. Nyt ruvetaan kohta keittämään kahvia, oli mikä vuorokauden aika tahansa. Kahvipavut antaa isäntä itse taikka myös joku antelias vieras. Ne paahdetaan ja survotaan, jolla ajalla edellisistä keitoksista jäänyt sakka kiehutetaan uudestaan. Valkea, tehty absintti-juurista, levittää kauas ympärilleen väkevää, hyvää hajua. Kahvin höysteeksi pannaan neilikoita, kartemummaa taikka harvemmin inkeväriä, joita joku antelias vieras antaa. Koska täten keittäminen on toimitettu asian-omaisella juhlallisuudella ja läsnä-olijain halu kiihdytetty tällä pitkällä viivytyksellä, ruvetaan tarjoilemaan kahvia ympäri pikkuisissa, puolekseen täytetyissä kupeissa, niin että jokainen vaan saapi noin sormustimellisen verran. Mutta erämaassa ihmiset ovat tottuneet vähään tyytymään, eikä muuten riittäisikään; sillä savu on houkuttanut sinne kaikki leirin miehet, jotka tahtovat nähdä vieraan ja saada kahvitilkkansa. Myöhemmin tulleille annetaan, kahvin loputtua, uusi keitos samasta panoksesta, mutta kahvi on täällä niin hyvää laatua, että tämä jälkikeitoskin on parempaa, kuin paras, mitä meillä ikinä tarjotaan.
Kahvia juodessa jutellaan vilkkaasti, vaan ilman melutta, erämaan asioista. Tupakkaa ei paljon viljellä, koska kansa enimmiten on köyhää, niin ett'ei jaksa ostaa sitä herkkua. Tämmöinen kahviseura Beduini-teltassa tarjoo sangen omituisen näön. Muutamat istuvat, jalat ristissä allansa; toiset, useammat seisovat polvillaan; kaikkein useimmat kellettävät vatsallansa, pää käsien nojassa. Lapset ovat muassa ja ottavat osaa keskusteluun, kenenkään kieltämättä. Illalliseksi paistetaan kili, jonka isäntä on teurastanut vieraitansa varten. Ja samalla lailla kuluu päivä päivänsä perästä, jos matkalainen tahtoo kauemmin viipyä. Tavallisesti karttuu vieraita, koska Beduinit aina ovat paljon liikkumassa, aika-joukko. Wallin ei sano koskaan atrioineensa missään Beduiniteltassa vähemmässä kuin 15-30 henkilön seurassa. Näin ystävällinen ja vierasvierainen on Arabialainen kotonaan, vaikka juuri sama mies kenties, jos erämaassa olisi vieraansa kohdannut, ilman tunnon vaivaa olisi ryöstänyt hänet aivan paljaaksi.
Erittäin ystävällisiä oltiin Wallin'ia kohtaan, joka kulki lääkärinä; paras lihapala aina leikattiin hänelle; hän sai ensimmäisen kahvikupillisen, ja vieläpä usein enemmän kuin puolilleen täytetyn. Siitä hyvästä vaadittiinkin häneltä apua kaikellaisiin mahdollisiin ja mahdottomiin tauteihin ja puutteisin. Paitsi lääkkeitä pyydettiin myös halukkaasti taikoja. Kuka oli lapseton, jota seikkaa Arabialaiset pitävät suurena vastoinkäymisenä, milt'ei häpeänä; keltä oli miehensä tai vaimonsa rakkaus kylmennyt; kuka tahtoi löytää aarteita maasta. Kaiken tämän auttamiseksi piti Wallin'in laittaa taikoja; hän kirjoittikin silloin paperilippuja täyteen jos jotakin lorua, tavallaisesti Ruotsin kielellä Arabian puustaveilla, ja siitä oltiin hänelle vielä kiitollisemmat kuin oikeista lääkkeistä.
Lääkärinä tuli matkustajamme myös paljon tekemisiin vaimoväen kanssa. Hän asetti enimmiten apteekki-laatikkonsa naisten puoliskoon teltasta, joka on toisesta osasta esiripulla erotettu. Tästä hän oli vähemmin häiritty ja paitsi sitä myös paremmin tilaisuudessa tutustua Arabian kauniin sukupuolen elämään. Erämaassa ei vaimo tosin ole muutenkaan semmoinen vanki kuin Itämaan kaupungeissa; eikä hän myös niin tarkoin peitä kasvojansa, kuin muhamedilais-naisten tapa muualla on. Mutta puhutella hän ei kuitenkaan tavallisesti saa vieraita miehiä. Wallin kehuu Beduinein vaimoväkeä jokseenkin kaunismuotoisiksi, erittäin raittiin ja rivakan näköisiksi, joskus liiaksikin, niin että ovat hiukan miehentapaiset, joka tulee siitä, kun heidän täytyy koko päivä paimenessa ollessa paahtua päivän alla ja usein nähdä nälkää sekä janoa.
Yö vietetään vielä suuremmassa seurassa kuin ilta; sillä päivänlaskussa palajavat karjat laitumelta, ja vuohet sekä lampaat hakevat kylmänsuojaa teltoissa. Tässä antavat ne puolestaan ihmisillekin hauskan lämpimän. Mutta vielä mielummin kuitenkin nukkui Wallin taivas-alla pihalla, kamelien keskellä, joiden märehtiminen häntä tuuditti hyvään uneen.
8. Erämaan kaupungit.