Näin oli Wallin siis perinpohjin saanut nähdä Mohammedilaisten pyhimmät uskonmenot ja käynyt heidän pyhimmissä paikoissansa, joka asia ei ole paitsi hänelle onnistunut useammalle kuin parille, kolmelle kristitylle.
Täältä läksi hän Mekan merisatamaan, purjehti arabialaisessa laivassa
Punaista mertä Suez'iin ja saapui taas Kairoon Maaliskuun 14 p. 1846.
10. Arabialaisten luonteen hurjat puolet.
Levättyänsä ennen kerrotusta vaivaloisesta toivioretkestään muhamedilaisten pyhille paikoille, Wallin Jouluk. 7 p. 1846 jälleen läksi uudelle matkalle. Hän kävi Sinain-vuorella, Jerusalemissa, Nazaret'issa, Genezaret-järvellä ynnä muilla Vapahtajan elämän kautta tutuilla, rakkailla paikoilla ja palasi Kesäk. 14 p. 1847 Kairoon takaisin. Paljon olisi ollut hänen kertomuksissaan näistäkin maista huvittavaa lukijoillemme, mutta meidän täytyy nyt rajoittua pää-asiallisesti Wallin'in kuvauksiin itse Arabiasta.
Tälle kuvatulle Maallensa hän läksi uudelleen Jouluk. 14 p. 1847. Näyttääpä kuitenkin siltä kuin hänen ihastuksensa "erämaan jaloihin poikiin" olisi tällä kerralla jäähtynyt jokseenkin paljon. Kumminkin tapaamme hänen kirjeissään tältä ajalta sangen usein ankariakin moitteita useammista heidän vähemmin miellyttävistä puolistansa.
Yleinen rauhattomuus, tuo alin-omainen kaikkien sota kaikkia vastaan antaa hänelle nyt, niinkuin jo ennenkin, syytä moniin valituksiin. Tämän rauhattomuuden hän sanookin pääsyyksi Arabialaisissa jokapaikassa näkyvään huolimattomuuteen ja laiskuuteen sekä siitä tulevaan köyhyyteen. Beduinilla ei ole koskaan säästövaroja teltassaan useammiksi kuin muutamiksi päiviksi; jos jolloinkulloin niitä liikenee enemmän, niin hän kuluttaa ne kiireesti. Työn tekeminen, huolen pitäminen tulevan ajan varalle on hänestä aivan sulaa hulluutta. Usein jos Wallin moitti heitä siitä kun olivat ajattelemattomat, ennalta varustamattomat, niin Beduinit vastasivat: "Voipihan jo huomenna vihollinen tulla ja ryöstää kaiken tavarani; mitä hyötyä minulla sitten on muusta, mikä ei ole vatsassani?" Senvuoksi Beduini aina syöpikin suuhunsa kaikki, mitä on ruokaa laitettu, ei hän jätä mitään toistaiseksi; mutta ei hän laitakaan koskaan enempää, kuin mitä arvaa jaksavansa sillä kertaa syödä. Vilja jauhetaan jauhoksi joka kerta, kun leipää tarvitaan; kahvi poltetaan joka kerta, kun on aikomus sitä juomaa juoda, ja niin on kaikissa muissakin asioissa. Tähän huolimattomuuteen vaikuttaa muuten vielä toinenkin, kyllä itsessään parempi syy, nimittäin Beduinin järkähtymätön luottamus, että armollinen Herra ei keltään kiellä lahjojansa. Tämä luottamus antaa hänelle rauhallisen sydämen semmoisissakin tiloissa, joissa meidän käsittääksemme mukaan ei näy enää mitään toivoa.
Sukua tämän ajattelemattomuuden kanssa on myös erinomainen vaihtelevaisuus Beduinein päätöksissä. Yhtä kerkeä kuin hän on päättämään mitä aikoo tehdä tärkeimmissä asioissa, yhtä kerkeä hän taas on hankkeensa kesken jättämään, usein ilman mitään ymmärrettävää aihetta. Niin esim. läksi kerran kaksi Beduinia pitemmälle matkalle yhdessä Wallin'in seuran kanssa. Mutta eipä aikaakaan, kun vasta oli pikkuisen aljettu kulkea, he jo kääntyivät takaisin ja erosivat kumppaleista. "Hyvästi!" sanoivat he vaan, mitään sen enempää selittämättä; eikä toiset puolestaan ilmoittaneet vähintäkään kummastusta; yhtä lyhyesti vastasivat he Jumalan kanssa'nsa, ja jatkoivat tietänsä, eronneista sanallakaan puhumatta.
Sama häilyväisyys ilmoittaa itseänsä monesti pahemmalla tavalla toisessa muodossa. "Beduiniin ei ole koskaan luottamista", sanoo Wallin yhdessä tilaisuudessa, "ei ystävänä eikä vihamiehenä. Hän on aivan kuin tuo leijona sadussa, joka luolassaan kauan aikaa eli parhaassa sovussa erään miehen kanssa, mutta kun se kerran häntä hyväillessänsä sattui raappaisemaan häntä verille, niin verenhimo kohta heräsi, se raateli ystävänsä palasiksi ja joi hänen verensä. Juuri sama on Beduinin laita. Voit kauan aikaa elää hänen kanssaan paraassa ystävyydessä ja olet varma, ettei teidän hyvää sopuanne nyt mikään maailmassa voisi rikkoa. Mutta annas jos sattumalta Beduinin vihastus, kateus, rahanhimo tai joku muu hänen hillitsemättömän luonteensa pahemmista puolista sattuisi tulla herätetyksi, jo silmänräpäyksessä hän on kokonaan muuttunut."
Inholla puhuu Wallin vielä Beduinein siivottomuudesta. Samoin kuin meillä, sanoo hän, piipunpesä vasta silloin pidetään oikein hyvänä, koska sen suuhun on syntynyt musta nokikuori; samoin Beduinein mielestä puuastiat ei ole oikein täydessä kunnossa, ennen kuin pitkällisen käyttämisen kautta niihin on pinttynyt paksu likakarsta kaikellaisista ruokatavaroista. Puuastioita ylimalkaan ei ikinä pestä käyttämisen jälkeen; vaski-astiat tosin huuhdaistaan, vaan tarkemmasta kuuraamisesta ei ole ollenkaan puhetta. Kun Wallin vedellä ja hiekalla kuurasi kastrulliansa, kysyttiin häneltä usein viattomalla, lapsimaisella ihmeellä, mitä hän sillä työllä tarkoitti?
11. Arabialainen noitalääkäri.