Onnipa on, kun on kelle suotu viisaita lapsia. Minun Bettilleni johtui mieleen, että herra Krausella on kotonaan homoiopaattinen apteekki ja että hän oli jo monta kipua silmänräpäyksessä parantanut. Niinpä hän heti juoksi herra Krausea meille kutsumaan.
Herra Krause on opettaja, niin tottahan semmoisiin ihmisiin pitää luottaa, jotka tietävät todellakin kaikki, sillä hehän ne panevat kaikelle tiedolle ja taidolle pohjan. Varsinkin on herra Krause tavattoman pitkälle päässyt tieteessä ja sivistyksessä, eikä hän luota vähääkään lääkäreihin. Minäkin, kuten jo on sanottu, enemmin suosin kotilääkkeitä.
Herra Krause tuli kohta apteekkinensa ja lääkekirjoineen; olihan nyt kärsivää kanssaihmistänsä autettava ja todellista inhimillisyyttä harjoitettava. Mieheni istui paksuposkisena sohvassa ja oli hyvin äreänä, vaan koska hän saattoi katsella ainoastaan toisella silmällä, toinen kun oli hyvin paisunut, näytti hän ikäänkuin tyytyväisesti silmää iskevän jollekulle.
"No, hyvä herra Buchholz", kiitteli herra Krause, "aina leikillinen, se on hyvä se!"
"Ei minun vähääkään tee mieli leikitsemään!" vastasi Kaarle kiukkuisesti. "Jos tahdotte tehdä minulle mieliksi, niin lähettäkää lääkäriä noutamaan."
"Lääkäriäkö?" kummasteli herra Krause, "se toivottavasti ei ole tarpeen. Lääkärit eivät suinkaan tunne luonnon salaisuuksia, sillä sitä, jota oikeastaan tarvitaan, tautien parannusta, sitä he eivät suinkaan opi noista kissain teurastelemisista eikä koirain nylkemisistä. Ja mitä kaikkea he tunkevatkaan ihmisten kurkkuun! Myrkkyä ja pehmittäviä aineita, joista ikuisen kuihtumisen saa. Homoiopatia sen sijaan estää taudit luonnollisella tavalla."
"Puupuikoilla ja sinappiviinallako?" kysyi minun mieheni.
Herra Krause hymyili. "Homoiopatia parantaa ainoastaan lääkkeiden hengellä", selitti hän meille opettavaisesti "Ajatelkaa niin suuri pullo kuin kuu täynnä vettä ja siihen pantuna pisara lääkettä ja sitte hyvästi pudisteltuna, niin on teillä valmiina homoiopaattinen lääke."
"No hyvänen aika", ihmettelin minä. "Mutta kuka sitä jaksaa kuuta puistella?"
"Kuvaannollisestihan se vain on sanottu, hyvä rouva Buchholz", vastasi herra Krause. "No, nyt me ensin tutkimme tuntomerkit, löytääksemme oikean lääkkeen. Kaivaako hammasta?"