Me neuvottelimme ja päätimme, että oli kaiketi parasta ja tarkoituksenmukaisinta minun lähteä Emmin kanssa johonkin kylpypaikkaan.
Lapsiparka ei uskalla missään näyttäytyä, niin häntä hävettää ja niin hän pelkää tuttujen pilkkaa; hän tuskin uskaltaa kävellä muutamaa askelta omalla kadulla. Siispä meillä ei ole muuta neuvoa kuin jättää koko Parnassos kaikkine maineineen ja lähteä Itämeren viileille rannoille. Meidän unelmamme maineesta ja kuuluisuudesta on häpeäksi muuttunut. Nyt minä, paha kyllä, liian myöhään huomaan, ett'ei ilma kelpaa kartanon pohjaksi ja ett'ei palatsinkaan rakentaminen siihen ole yhtään arvokkaampi kuin pikku maatalon teko; ennemmin tai myöhemmin se kumoon kaatuu. Joll'ei polisiluutnantin rouva olisi minua niin kehoittanut eikä se rouva Gryn ollut niin imarteleva, niin minä en olisikaan antanut Emmin julkisesti esiytyä. Tosinhan tuo nyt vain oli tuttavien piirissä, mutta siellä olivatkin kaikki tutut, ja se se on vielä pahempi kuin julkisuus.
Meidän oli pakko lähteä kylpypaikkaan ja mitä pikemmin, sitä parempi.
Kylpypaikassa.
Täällä minä nyt istun Flunderndorfissa Emmini kanssa kaukana kauniista Berliinistä, jossa iltasilla aina saa ilmaiseksi kuunnella puistossa musiikkia ja jossa on omat huvituksensa ja mukavuutensa, joita nämä ihmiset eivät ole edes unissaankaan nähneet. — Ah Berliini, miten minä ikävöin takaisin sinun vilkkauteesi!
Te varmaankin kummastelette, mitenkä minulle jo niin pian on tullut runollisuuteen vivahtava koti-ikävä, ja tietysti ajattelette, että jos kelpo rouva tyttärineen olisi mennyt johonkin suureen kylpypaikkaan, niin hän ei suinkaan kaipaisi Berliiniä, mutta juuri sentähden, että minä tahdoin paeta Berliiniä, täytyi minun valita vähäinen, tuntematon kylä Itämeren rannalta, ja semmoinen juuri on Flunderndorf. Joka paikassa muualla me olisimme tavanneet tuttuja, jotka ovat ainakin kuulleet Emmin onnistumattomasta esiytymisestä rouva Gryn-Reiffersteinin oopperassa, ja sitä yhteen sattumista minä tahdoin välttää niin paljon kuin mahdollista. Vai tahtoisitteko ehkä te joutua puheen ja pilkan alaiseksi?
Olipa minulla vielä toinenkin syy tulla juuri tänne. Minä näette sain kuulla tohtori Wrenzchenin joka vuosi muutamia viikkoja uivan Flunderndorfin merivedessä, ja kun nuoret ihmiset oppivat kylpyaikoina hyvästi tuntemaan toisiansa, koska heillä siellä ei ole muuta seuraa, niin minä pannessani tavaroita matkalaukkuun ajattelinkin kaikenlaisia mahdollisuuksia. Että säännöllinen talous on ehdoton välttämättömyys tohtori Wrenzchenille, sen kyllä siitäkin näkee, että hän taas äskettäin on pitänyt syntymäpäiväänsä suunnattoman ylellisesti ja tuhlaavaisesti. Eno Fritz sanoi sitä oikein kauhistavaksi; niin erinomaisia pitoja kuin tohtorin syntymäpäivä-kemut hän ei ole milloinkaan nähnyt. Jos hän minun Emmini ottaisi, niin me sen päivän viettäisimme kotona hupaisesti omin joukoin. Aamusilla pikku aamiaiset, iltapäivällä kahvia naisille ja iltasilla leivoksia ja olutta. Tuhlaamisesta minä hänet kohta vieroittaisin ja ruokatoverit kyllä karkkoaisivat, kun vain minut näkisivät.
Varsin kaunista täällä on Flunderndorfissa, mutta kaikki hirveän yksinkertaista. Mainitsenpa nyt esimerkiksi vain vuoteet. Kaislanpäitä niissä kyllä on alkuaan ollut, mutta tuntuu ihan, kuin olisi makaamassa perunasäkillä, ja peitteet ovat niin paksut, että ihan on tukehtua niiden alle. Minä tietysti aina makaan, paljas lakana vain peitteenä. Sillä tavalla ne kaikki kylpyvieraat makaavat, kuten piankin saa kuulla, sillä kun aamusilla tavataan toinen toisensa, niin ensiksi kysytään, miten kukin on nukkunut, onko ollut paljo tai vähä itikoita, hyvinkö ne pistelivät vai eikö ollenkaan? Kylpypaikassa näyttäytyy kukin ihan semmoisena kuin on; muututaan ihan luonnollisuudeksi, ja se se juuri yhdessä veden suolaisuuden kanssa vaikuttaa terveyteen.
Meitä on täällä noin urkkosummassa neljäkymmentä henkeä, ja kun Flunderndorfissa eletään hyvin huokealla, niin tietysti täällä ei ole ainoatakaan ylhäistä. Moni asuu kalastajain luona, jotka vuokraavat kesäksi niin sanotun vierashuoneensa; toiset ovat asettuneet ravintolaan, jossa syödään yhteispöydässä. Rannassa on kylpykärryjä, ja hietikolla on meren puolelta avonainen katos, jossa voi ilmaa hengitellä huonommassakin säässä. Milloin aurinko paistaa, makaavat kaikki jäseniään oikoen hiekassa, miehet, naiset ja lapset. Alussa minä en tahtonut siihen alentautua, vaan kyllä minä nyt jo aika lailla mellastelen muiden mukaan. Luullakseni onkin parempi, että on joitakuita vanhempia naisia läsnä tuossa hiekan mylleröimisessä.
Paitsi meitä on täällä Berliinistä ainoastaan yksi perhe ja, kuten heti huomaa, silminnähtävän sairauden tähden. Mieshän on paljas varjo, ja harvoinpa nuo rouva ja pikku tytärkään lienevät saaneet raitista ilmaa. Ihmisistä näkee yhtä hyvin kuin vaatteistakin, mitkä ovat liian kauan olleet kaapissa ummehtumassa.