"Vilhelmiina, älä ole naurettava. Huomenna, kun olet järkevä, saat kuulla kaikki. Ja sinun pitääkin kuulla, sillä sinun tietämättäsi minä en tätä asiaa mielelläni päätä."
"Ja luuletko sinä, että minulle tuo lupaus antaa rauhan? Paras on sinun sanoa nyt, mitä minun kuitenkin huomenna pitäisi saada tietää; sillä muuten ei minulta nukutuksi tule."
"No niin", sanoi Kaarle vähän ajan perästä. "Tiedäthän, että Bergfeldteillä oli viime aikoina menoja, niin että ne saattoivat heidät pulaan…"
"Kenenkä tähden?" kysyin minä. "Kun emäntä on niin epäkäytöllinen kuin se rouva…"
"Samapa se, mistä syystä", keskeytti Kaarle. "Asiat nyt ovat kerran sillä kannalla kuin ovat, eivätkä muutu. Mutta pahin asia on vielä sanomatta. Bergfeldt on antanut itsensä houkutella takaukseen, ja kun se mies, jota hän takasi, on vararikon partaalla, täytyy hänen maksaa." — "Se on hirveätä!" huudahdin minä. — "Hän on puhunut asiansa minulle, ja nyt on meidän vuoromme, Vilhelmiina. Meidän pitää auttaa, ett'ei hän ihan häviöön joutuisi."
"Meidänkö?" kysyin minä kauhistuen. "Ja kuinka paljon hänen on maksettava?" — "Kaksituhatta markkaa", vastasi Kaarle hiljaa. — "Ei koskaan!" vastasin minä, "sehän olisi ryöstämistä omilta lapsiltamme. Eihän meilläkään niin runsaasti ole, että saattaisimme sen vähän viskata ulos ikkunasta, mitä olemme saaneet suurella vaivalla hankituksi."
"Kyllä minä tiedän", sanoi Kaarle, "ett'et sinä ole kovinkaan ystävällinen Bergfeldtin rouvaa kohtaan, mutta sittekin sinä kyllä suostut. Onhan meillä Bytzowin tätin perintö." — "Hän oli minun tätini, Kaarle!"
"Juuri sentähden tahdonkin minä sinun suostumustasi. Olisiko sinulla enää koskaan iloista hetkeä, kun sinun täytyisi nähdä koko perheen joutuvan häviöön sinun armottomuutesi tähden? Ja Bergfeldt menettää virkansa, jos hänen täytyy luovuttaa omaisuutensa velkojilleen!"
Minä en vastannut. Rouvalle tuo nöyryytys olisi hyvin terveellinen, ajattelin minä. Mutta herraa ja Augustaa ja poikaa minä en enää voisi koskaan katsoa suoraan silmiin.
"Oletko vaiti, Vilhelmiina? Eikö sinulla ole vastausta vaikka minä oikein sydämmeni pohjasta pyydän?"