"Menkääpäs nyt hänen kanssansa edes tuonne kyökkikammariin", sanoin minä, "se on pihan puolella, niin ett'ei kukaan kuule, kun hän saa ansaitun selkäsaunansa."
"Mitä sanotte?" ärjäsi Krausen rouva. "Lyödäkö tätä suloista enkeliä? Te ette ole ihmisyyden ystävä!"
"Herra minua varjelkoon semmoisesta ihmisyydestä", vastasin minä. "Minä teille sanon, että jos edelleenkin tuolla lailla lellittelette poikaanne, niin hän viimein joutuu koppivankilaan!" — "Rouva Buchholz, säästäkää äitin tunteita!" sanoi herra Krause. — "Teidän pitäisi vain riittävästi voidella hänen selkäänsä vitsapalsamilla", vastasin minä. — "Älkää tuomitko, ett'ei teitä tuomittaisi!" saarnasi herra Krause. "Adelheid, tule pois, emme me huoli tuommoista kuunnella!"
Krauset läksivät, ja kun rouva oli hyvin kiihtynyt, pyysi herra Krause tohtoria lähtemään heille mukaan. — Ja tohtori läksi! Hän saattoi todellakin lähteä!
Me vielä viivyimme vähän aikaa, mutta eipä enää ruvennut olemaan mitään iloa. Punssimalja oli vasta tuskin puolillaankaan, kun mekin läksimme. Miten hyvin sillä jäännöksellä vielä olisi saattanut pitää kihlajaisia!
Emmi oli hyvin pahoillaan. Luulenpa, että hän todella rakastaa tohtoria. Lapsi parka! Ihanhan tuo kohtalotar näyttää vainoavan häntä!
Huvimatka.
Minä en ollut vielä ajanut kaupungin-rautatiellä, eivätkä lapsetkaan; sentähden minä sanoin Kaarlelle, että tokkopa olisi mitään hauskempaa kuin huvimatka ensimäisenä helluntaipäivänä siihen tapaan, että saisimme ajaa jonkun matkaa rautatiellä. Se olisi huokein matkustustapa sekä samalla opettavainen ja miellyttävä, varsinkin kun väentungos ja hälinä alkavat vasta toisena helluntaipäivänä.
Sen ajatuksen hyväksyi Kaarlekin. Minä lähetin Bettin Bergfeldtiin kysymään, tahtoivatko he tulla mukaan, mutta palattuaan kertoi Betti saaneensa vain puolinaisia vastauksia ja näytti itsekin niin itkua tekevältä, että minä heti aavistin jotakin, vaikk'en vielä tiennyt, mitä. Perästäpähän tuo kuului.
"Miksi eivät Bergfeldtit antaneet suoraa vastausta?" kysyin minä. — "He sanoivat kaupungin rautatietä liian halventavaksi ja sopimattomaksi." — "Vaikka mekin sillä matkustamme", sanoin minä terävästi ja kysyin sitte edelleen: "Tuleeko sinun Emilisi meidän kanssamme?" — Betti oli vaiti. — "Vai menetkö sinä Bergfeldtien kanssa?" — Ei vastausta.