Niinpä vietimme sitte kihlajaiset kaikessa hiljaisuudessa ja lupasimme myöskin olla asiasta ihan hiiskahtamatta, kunnes sulhanen saisi suoritetuksi asessorin-tutkintonsa. Ikäänkuin kihlauksen muka saisi salassa pidetyksi! Seuraavana päivänä sen tietää pesumatami ja viikon kuluttua kaikki tuttavat; sen minä hyvin tunnen, koska minulle itselleni niin kävi, kun minä jouduin kihloihin Kaarlelle ja isä tahtoi pitää asiaa vielä salassa. Äiti ei osannut olla vaiti.
Herra Bergfeldt oli äänettömämpi kuin tavallisesti ja istui koko ajan, leipäpalasia sormissaan pyöritellen, jota vastoin rouva koetti näyttää oikein loistavan ja autuaan iloiselta. Enhän minä tahdo sitä kieltää, pitäähän äsken kihlatun tyttären täyttää äitinsä mieli ylpeydellä ja tyytyväisyydellä, mutta ainoastaan silloin, kun sulhasesta voi edes vähänkään kerskata ja kun sulhanen tulee itsestään rakkauden suloisesta voimasta eikä ikäänkuin tukasta vetämällä.
Herra Bergfeldtin harvapuheisuuden tähden me emme siellä istuntoa kovin pitkälle jatkaneet. Kotimatkalla kysyin minä Kaarlelta, huomasiko hän, että sulhanen näytti vähän nololta, niinkuin olisi koko kihlaus tullut hänelle ihan odottamatta? Kaarle sanoi koko nuorukaista tyhmeliiniksi, muutenhan hän ei olisi antanut itseään niin äkisti hämmästyttää, sillä tarkoin katsoen oli äiti puuhannut koko tuon kihlauksen, hän ei muka käy musiikin tähden Bilsen salissa, vaan suoraan puhuen tyttöään näyttelemässä. Hän sanoi myöskin, ett'ei hänestä olisi hyvälle, jos minä kävelisin tyttöjemme kanssa ilman häntä.
Siihen minä vastasin, että minuun hän kyllä saa luottaa ja että minä olen pitävä huolen, ett'eivät meidän lapsemme pääse semmoisia liittoja tekemään; minä toki osaan karkoittaa semmoiset nuoret herrat, joilla ei ole varmaa tulevaisuuden pohjaa. Niinpä syntyi sana sanasta, eikä siitä ennen tullut rauhaa, kuin Kaarle jäi vaiti. Niin hän aina tekee, milloin emme ole yksimieliset, ja siitä minä olen vielä enemmin pahoillani, kun en silloin tiedä, mitä hän itseksensä ajattelee. Vaikeapa onkin monesti tulla toimeen miesten kanssa.
Kotiin päästyämme kysyi Betti, milloin me uudestaan lähdemme konserttiin, johon pappa sanoi pitkältä aikaa kuluvan. Betti tuli pahoilleen ja änkytti luvanneensa Bergfeldtin Emilille tulevansa Bilseniin taas ensi torstaina.
Hyvänen, miten minä siitä peljästyin! Mutta nyt minä rupesin puhumaan, ja osansa siitä saivat sekä mieheni että lapset, Kaarle sentähden, ett'ei hän heti lähtenyt mukaan, Betti, kun oli tehnyt sopimuksia Emilin kanssa, ja Emmi, koska hänen kuitenkin olisi pitänyt näkemän, miten Betti ja Emil keskenään puhelivat. Eipä ollut ollenkaan hauskaa, kun päivä, joka alkoi niin iloisesti; päättyi moisiin huoliin ja ikävyyksiin.
Jäätyämme kahden kesken Kaarleni kanssa sanoin minä: "Meidän täytyy pitää tytöstä vaari, eiväthän toki semmoiset kihlaukset kuin tuo tämänpäiväinen voi meille sopia!" — Kaarle arveli, että jos äidit olisivat järkevät, niin ei mitään tyhmyyksiä tapahtuisi, vaikka nuoret miehet olisivat kuinka rakastettavat ja musiikki kuinka hempeätunteinen hyvänsä. — Olisipa minusta hauska tietää, mitä miehet semmoisista asioista käsittävät.
Kahden vuoden kuluttua saattaa Bergfeldtin Emil ehkä olla jo asessorina ja Betti on kuitenkin kymmenen vertaa sievempi kuin teräväluinen Augusta, joka nyt jo on morsian. Ja mitä musiikkiin kuuluu, niin soittivat ne Bilsenissä todellakin erinomaisesti, patarummuttaja tuo vain jyskytti vähän liiaksi, kuin olisi tahtonut saada rumpunsa halki. Miksipä ei käytäisi vähän useammin konsertissa? Eikä tuota käy myöskään kieltää, että Emil on kaunis poika ja varsinkin hän olisi muhkea vääpeli, ehkä luutnanttikin.
* * * * *
Kului pitkä aika kuulumatta mitään rouva Buchholzilta. Sillä välin tuli kesä 1879 suurine näyttelyineen, jota berliiniläiset ilolla ja ylpeydellä muistelevat, ja niiden yhdeksänsadan yhdeksänkymmenen ja yhdeksän katselijan joukossa, jotka edestakaisin kuljeksivat näyttelypalatsissa ja puistossa sen ympärillä, oli myöskin Buchholzin perhe, kuten huomaamme rouva Vilhelmiinan kirjeestä, jossa hän myöskin selittää, miksi hän niin kauan oli vaiti ollut.