"Onhan meidän isäntä vielä poikamies —"
"Ja vielä tuoreimmassa ijässään —"
"Vaikka jo viideskymmen alulla —"
"Mutta se on siivoluontoinen ja hyvälukuinen —"
"Ja veisatakin osaa."
"Eikä käy yöjalassakaan, niinkuin sinä."
"Mutta huomenna se tulee sinun luoksesi ja kihlat tarjoo — mitäs sanot?"
"Äkkiä sen tyttö pyörälle panee yhden vanhan pojan. — Kun minä alan sitte puhua, niin se siihen paikkaan takertuu ja asia jääpi sanomatta, niinkuin sille kuului käyneen monta kertaa ennenkin."
"Mutta jospa ei jääkään sanomatta, jos se luontonsa karkasee ja puhuu ja tahtoo syliinsäkin ottaa — ja suudella näin — ja —".
"Elähän nyt! No! — silloin minä lyön korvalle — mutta jos se yöllä tulisi, niin tietäisin kyllä paremmankin tempun, jonka jo kerran tuolle hovin renttuherralle tein, joka tänne aina yllätteli — narraisin eloaittaan ja pönkittäisin sinne."