Haudalla kirkkoherra piti lyhyen, mutta pontevan puheen ihmisen elämän tarkoituksesta ja sen velvollisuuksista, läpi elämän lapsesta vanhuuteen ja kuolinhetkeen saakka.
Suuri kaipaus oli Honkalassa vanhaa isäntää, etenkin kun ei kukaan veljeksistä ollut tottunut ulkoasioissa liikkumaan, ne kun olivat viimeiseen asti vanhan isännän hoidossa ja huolena.
Vanhin veli Simo tuli nyt talon johtajaksi.
Kaikki asiat Honkalassa kävivät kuitenkin entistä tapaa. Paavokin oli kotona, tehden talon töitä.
Ei pitkältä vanhan isännän hautajaisista kulunut, kun Paavo ilmoitti veljillensä, että hänellä on aikomus ruveta naimapuuhiin. Tämä oli jo tuttava asia veljille, vaikka Paavo tätä ennen ei ollut siitä mitään virkkanut.
Veljet olivat naimisesta samaa mieltä kuin isävainajakin, että ei ainakaan "Sanna" ole sopiva, mutta ei he mitään enempää ruvenneet vastustelemaan.
Jo syyspuoleen kesää eräänä sunnuntaina Paavon ja Sannan avioliiton aikomus kirkossa ilmoitettiin koko seurakunnan tiedoksi.
Nytpä supina kirkossa naisilla kävi, että niinpähän se tapahtui, kuin sitä jo huhuttiin. Tosipahan se oli, että Paavosta ja Sannasta yksi tulee. Eikä kotiin mentyäkään tätä uutista unhotettu ilmoittamatta.
Kuukauden perästä ensimmäisestä kuulutuksesta oli Paavon ja Sannan häät pappilassa. Kirkkoherra piti tässäkin tilaisuudessa ylevän puheen avioelämän tärkeydestä ja lopulla toivoi nuorelle pariskunnalle onnea ja menestystä ajassa ja ijankaikkisuudessa. Koko kirkkoherran perhe saattoi nuorta pariskuntaa Honkalaan, johon oli myös paljon muitakin vieraita kokoontunut.
Honkalan talo oli nyt saanut yhden perheen jäsenen, kadonneen sijaan, niin että perhe oli entisen suuruinen.