Kanttori oli epätietoinen eikä voinut johtavaa päätöstä sanoa, mutta lupasi lähteä Paavon kanssa itse paikalle tarkastelemaan.
Kanttori ja Paavo menivät Rämeen selälle ja katselivat sen ympäristöjä. Maan tasaisuuden ja alhaisuuden suhteen ei kanttori paikkaan oikein mieltynyt, mutta kehoitti kuitenkin Paavoa tänne muuttamaan ennenkuin tilaa hylkäisi. Hän luuli että jos täällä maanviljelys ei menestyisi, niin on hyvät puumetsät, joita Paavo juuri tarvitsee kärrien teon suhteen; ja voipihan siellä siksi karjaa pitää ja vähin viljelläkin, eihän joka vuosi kylmä.
Paavo suostui kanttorin ehdotukseen, ja kun kirkkoherra myös häntä kehoitti, ja Sanna mieluummin sinne halusi, niin Paavo päätti muuttaa Rämeen selälle, jos hänelle toiset veljet rakentavat kartanoa ja muutamia vuosia antavat viljellä vanhoja peltoja osaltansa.
Kotiin tultuansa kertoi Paavo Sannalle kirkkoherran ja kanttorin ehdottelevan muuttamaan Rämeen selälle, ja sanoi siihen taipuvansa.
Sanna ihastui Paavon taipuvaisuudesta muuttamaan. Hän oli lapsuutensa ajan elänyt samanlaisilla alangoilla ja piti niistä enemmän kuin kivikumpuroista.
Niin asia oli päätetty lopullisesti, ja Paavo ilmoitti nyt vanhemmille veljillensä, että hän muuttaa Rämeen selälle sillä ehdolla, että hänelle yhtenä tehdään tavalliset huoneet ja peltomaat aidoitetaan ja kynnetään, sekä vanhaa paikkaa annetaan viisi vuotta viljellä. Vielä Paavo pyysi yhteisesti kaivattamaan Rämeen lammista ojan Parrassuon noron halki, jonka poikki kulkutie hänelle tulee. Tämän vetelän noron yli oli ennen latjattu kapulasilta, josta Honkalaiset rämpivät Rämeen selälle, mutta tämmöinen tie oli hyvin vaivaloista päästä etenkin keväin ja syksyin.
Veljet suostuivat Paavon ehdotuksiin ja mielihyvällä sanoivat täyttävänsä Paavon vaatimukset, kun hän vaan suostui muuttamaan. Tarkempi määritteleminen kartanon laadusta ja rakennustavasta jätettiin kahden viikon perästä tehtäväksi, jolloin asia lopullisesti seikkaperäisesti päätetään; kanttoria pyydettiin välikirjoja tekemään, johon kanttori lupasi saapuvansa.
Määrättynä päivänä oli Honkalaan saapunut muutamia talon sukulaisista ja naapureista asian ymmärtäviä miehiä. Oli kirkkoherrakin tänne poikennut muutamalta virkamatkaltansa sekä kanttori välikirjain tekoon.
Kaikki muut muuttoehdot olivat veljekset jo ennen syrjäisten tuloa sopineet, paitsi navetan ja kaivettavan ojan suuruuden. Näistäkin nyt sovittiin. Kirkkoherran kehoituksesta päätettiin navetta tehdä 9 syltä pitkä ja 5 syltä leveä. Hän huomautti että kapeampaan navettaan ei voi saada järjellistä lehmäin ruokintaa asetetuksi.
Kysymyksessä oleva oja sovittiin kaivettavaksi jo samana kesänä kahdeksan korttelia leveä ja seitsemän korttelia syvä, sekä ojan yli silta tehdä, kuin myös kahden puolen ojaa vetelää suota korjata siksi, että kärrien kanssa pääsee.