Näin selitteli monissa eri paikoissa ollut, kokemuksista rikas kirkkoherra.
Toiset talonpaikan katselijat kuuntelivat tarkasti tätä heille aivan outoa puhetta. Muutamat heistä jäivät aatteihinsa tuosta uudesta ennustuksesta, vaan toiset eivät pitäneet väliä, sanoivathan vaan hiljaa keskenänsä, että on sitä elettynä ennenkin, ja eletään sitä vastakin, jos Jumala vuosia antaa, ja jos pellon ja niityn varaan talous joutuu ilman kaskenviljelyksettä, niin silloin on heti loppu käsissä, ja jos tämmöisille paikoille täytyy asumaan tulla, niin parempi on lähteä kerjuulle.
Ei kukaan kirkkoherran mielipiteitä hänen kuulten rohjennut ruveta vastustelemaan, sillä he tunsivat hänen semmoiseksi mieheksi, että eivät jaksa häntä ylipuhutella.
Talon paikan katselua jatkettiin edelleen, ja viimein talon asemaksi oli valittu vähän ylevämpi kohta Rämeen lammin rannalla.
Itse kunkin eri rakennuksen paikka ja suunta määrättiin myös.
Ennenkuin talon paikaksi määrätyltä paikalta pois lähdettiin, otti kirkkoherra vielä puheeksi, ikäänkuin näitä muita talonpaikan katselijoita, jotka näyttivät hyvin toivottomilta ja etenkin Paavoa rohkaisten, tämän kammotun paikan merkityksen, ja lopuksi toivoi hän kaikkivaltiaan voimallista johdatusta ja apua tämän rämeisen seudun raivaajalle, ja toivoi hänelle lujaa kestävyyttä, pitkää ikää ja taitoa, että voisi tämän kolkon seudun muuttaa vihannaksi viljavainioksi.
Takaisin taloon palattua katseltiin vielä kotimäelle Pekalle talon paikkaa. Vanhemmat veljekset vielä suostuivat toistaiseksi elämään yksissä huoneissa, vaikka tilakin tulisi jaetuksi, sillä kaksi uutta taloa tulisi rasittavaksi kerralla rakentaa.
Kulovalkean nopeudella levisi tieto ei ainoastansa ympäri omaa pitäjää, vaan naapuripitäjiinkin, että Paavo Honkalan mäeltä tulee muuttamaan uudispaikalle ja semmoiseen paikkaan, että ei vielä moiseen ole ennen taloa tehtynä; sinne ei muka pääse kuin linnut, ja se on semmoinen hallanpesä, että ei viljan puinnissa silmät nokeudu. Joka mökissä nyt arvosteltiin Paavon vastaista elämää, ken minkinlaiseksi sitä kuvaillen. Ihmisystävällisemmät säälivät Paavo parkaa ja päättivät Paavon pään tulleen vikaan tapulista pudotessa, eihän hän muuten muka antaisi toisten veljein itseänsä houkutella näkyväiseen onnettomuuteen. Muutamat taas pitivät sen ansaittuna rangaistuksena Paavolle ja Sannalle herrasmaisuudesta, arvellen, että kyllä korvessa eläessä Paavolta takinliepeet vielä lyhenevät entiselleen ja useampi pyrstö syntyy, kuin entisiin isä-vainajansa teettämiin pyrstötakkeihin, ja vielä muka jakauksen kuusen oksa kääntää molemmille korvallisille, ja kyllä Sannalle karasoksat ripuja hienoihin helmoihin laittaa, että tulee kokonansa rouvien kuosiin — niitä hänen pukunsa on vielä vailla. Niin — ja nythän Paavo ja Sanna saisivat ilman kenenkään estelemättä karjanhoidon ja muun taloutensa laittaa mielensä mukaan paremmalle kannalle, kun he sitä ovat vaikeroineet, että karjanhoito on yhteisessä talossa ollut huono, ja Paavo kasken viljelystä on morkannut. Monenlaisia ivallisia ennustuksia lasketeltiin Paavon vastaisesta elannosta. Ei kukaan luullut Paavon kolmea vuotta voivan elää ilman pakoa Rämeeltä.
Huolimatta ivallisten ihmisten rivo-puheista kuin myös säälijäin varoituksista, hommasi Paavo edelleen muuttoa. Jo samana syksynä tehtiin kaikki edellä määrätyt uuden talon rakennusalkeet. Ojakin Rämeen lammista oli kaivettu määrättyä suuntaa, vaan oja itsestänsä oli suurennut melkein puolta suuremmaksi kuin edeltä oli määrätty. Rämeen lampi oli näet paljon ylempänä, kun Porrassuon noron alla oleva alanko, ja kun kerran vesi sai hyvän alun ojassa, niin se repi ojan reunat leveämmiksi, niin että Rämeen lampi laskeutui liki kolme kyynärää entisestään.
Vuoden perästä oli Rämeen lammin rannalla jo uusi kaunis pikku talo niin valmiina, että Paavo perheinensä muutti sinne asumaan.