Kerran muitten vieraitten muassa tuli eräs vuori-insinööri Paavon luokse. Vieraat lähtivät katselemaan Paavon viljelyksiä, ja menivät myös tuota ennen hallaista paikkaa katsomaan. Siellä Paavo erittäin osoitti sitä somer-rinnettä, joka paljaasta veden ylijuoksusta oli ruvennut heinää kasvamaan. Insinööri kaiveli niityn pinnan alta maata ja otti sitä mukaansa useammasta kohden. Pihaan päästyänsä tutki hän mitä aineksia siinä löytyi. Hän tuli siihen päätökseen, että mullan seassa olevat kiviaineet sisälsivät lanta-ainetta, erittäinkin fosforia. Tämmöinen somermaa kun saapi vettä, niin siitä liukenee lanta-ainetta kasveille, mutta kuivana ollessa ei siinä kasvullisuus menesty.
Paavo koetti muuallakin somermaata vedellä lannoittaa, ja se onnistui yhtä hyvin.
Paavon kokeista levisi muillenkin oppia, erittäinkin niittyin hoidossa.
Rämeelle tuli yhä uusia asukkaita lisää, niin että ikuisista ajoista asti hylkynä ja kammottuna ollut korpiseutu oli muuttunut ihanaksi kyläksi. Ja Rämeeläiset vuosi vuodelta vaurastuivat. Heillä oli hyvät rahatulotkin karjasta ja heinistä. Rautatehtaan työväelle saivat karjantuotteet myödä hyvästä hinnasta, ja rahtimiehille möivät he heiniä. Vaikka tehtaalla oli rahtia kyllälti tarjona, ja välistä edullistakin, eivät he kuitenkaan osanneet rahdilla rahaa saada eivätkä siihen joutaneet, heillä kun oli työtä kotinsa ympärillä.
Vaikka Paavon suuren ja järjellisen talouden hoito veti häneltä paljon aikaa, kun hänen tuli pitää silmällä, että kaikki tehtävät tulivat aikanansa ja kunnollisesti tehdyiksi, niin liikeni häneltä kuitenkin aikaa talouden toimiensa rinnalla yhteisasioita valvoa, ei yksinänsä oman kunnan olojen parantamisessa, vaan ulkopuolellakin. Pystyvämpiä miehiä hän oli koko likikuuluvissa monipuolisesti. Innolla hän harrasti kansan sivistyksen kohottamista. Myös oli hän harras käsiteollisuuden edistäjä, antaen siihen aivan käytännöllisiä neuvoja, kun oli itse hyvä puuseppä.
Ahkeruudesta ja hyödyllisestä toimesta oli Paavo Talous-seuralta saanut, paitsi pikku rahapalkinnoita, myös "mitallin."
Palajamme nyt vielä hetkiseksi Paavon syntymäpaikalle Honkalan mäelle, katselemaan Simon ja Pekan taloja. Simo ja Pekka asuivat nyt kumpikin eri kartanoissa Honkalan mäellä. He viljelivät samaan tapaan kuin isä vainajansa; enimmät viljansa he saivat kaskiviljelyksestä. Jo hekin olivat ruvenneet niittyjänsä entistä paremmin hoitamaan. Vesijohtoja niityillensä olivat laittaneet mihin suinkin oli tilaisuutta. Suoviljelykseen ja laveampaan niityntekoon ei heillä ollut tilaisuuttakaan.
Veljekset Honkalan mäellä elivät melkein entisellään. Karjanhoito oli vähän parempi kuin ennen. Ei Simon eikä Pekan emännät enää pilkanneet Sannaa karjanhoidosta. Nyt he kunnioittivat Sannaa. Usein veljekset kävivät toistensa luona. Vaikka Simon ja Pekan talot olivat torppia Paavon taloon verraten, niin eivät veljet kadehtineet sen tähden Paavon onnea. He tunnustivat nytkin, että ei heillä olisi talo Rämeen selällä seisonut pienempikään, saatikka semmoinen kuin Paavolla oli. He muistivat vielä, miten iloiset he olivat, kun Paavo suostui sinne muuttamaan ja heidän ei tarvinnut sinne mennä. He tunnustivat, että Paavolla oli parempi kyky kuin heillä.
* * * * *
Viiteentoista vuoteen en ollut tilaisuudessa tarkemmin Rämeeläisistä enkä muistakaan tämän seudun oloista kuulemaan.