Siihen aikaan, jolloin kertomukseni alkaa, oli nuori Antti ollut jo monta vuotta itsenäinen talonisäntä.
Talolla oli varakkaita sukulaisia, joiden kanssa käytiin vieraisilla. Sukulaisuus Antin naimisen kautta vielä laajeni. Monesti sattui vieraita yht'aikaa useampia, ja niin yksi pienen puoleinen vierashuone kävi pieneksi. Tämä Anttia vähän loukkasi, ja hän oli vähän häpeissänsä pienien ja yksinkertaisien huoneidensa vuoksi. Hän usein ajatteli uusien huoneitten tekoa ja tuumittelikin siitä isänsä ja enonsa kanssa. Mutta nämä estelivät Antin uusia tuumia. Kerrankin Antti enonsa kanssa asiasta keskusteli ja esitteli, että kun on hirsiä omassa metsässä ja ne omilla hevosilla vedetään niin ei se paljon tule maksamaan, jos muutamia huoneita tekisi lisää.
Vanha kokenut eno tunsi talouden asiat monipuolisesti ja tiesi, miten vähänkin liika meno pikkutalossa tulee rasitukseksi ja saattaa velkaan. Mutta eno kun oli ajatteleva mies, niin ei jyrkästi sisarensa pojan palavaa mielihalua vastustanut, vaan toi kumminkin esiin monia esimerkkejä, koettaen niiden kautta näyttää, että "parempi oli pienessä kartanossa elää ilman velatta, kuin suuressa velallisena."
Anttia eivät nämä vastustustuumat tyydyttäneet. Hän ei luullut paljon tulevan maksamaan, jos muutamia huoneita tekisi lisää, ja jos siihen vähän tulisikin ottaa lainaa, niin pianhan ne maksaisi. Eno kun näki kaikki estelemiset turhiksi, niin hän viimein ehdoitteli: "Tee vaan yksi huone lisää, siitä tulee kyllä pikku talon asunnoksi. Loma-ajoilla varustat siihen kiviä ja teetät ensi kesällä kivijalan ja uunin pohjan, sitten vedätät talvella hirret. Keväällä sinä sen hakkuutat ja panet vesikattoon, sitten vasta toisena vuotena teetät uunin, ikkunat y.m. Siten et tarvitse velkaa tehdä."
Tämä puhe oli Antista mieleen. Nyt oli eno Antin mielestä viisaampi kuin koskaan ennen, kun käsitti vähän nyky-aikaisia vaatimuksia.
Antti päättikin tehdä enon neuvon mukaan. Ensi kesänä varustettiin kiviä ja alotettiin tehdä enon neuvon mukaan. Kartanon asema oli hyvä ja Antin mielestä näytti paljon muhkeammalta, jos tekisi vielä kaksi huonetta lisää. Samalla puuhallahan ne muka menisivät. Jos vedetään vielä vähän kiviä lisää ja talvella joku liika kerta metsässä ajetaan hirsiä hakemassa, niin ei se paljon rakennusta tule kallistamaan. Sitenpä Antti päättikin ensimmäisen aikomuksensa mukaan tehdä kolme uutta huonetta. Kivijalka jatkettiin ja valmistettiin kolmen huoneen perustukseksi.
Eno sai kuulla sisarensa pojan kartanontekotuumat. Hän tuli katsomaan, minkälainen perustus oli asetettu. Eno ukko ja Antin isä puhelivat keskenään kivijalan vieressä vähän etempänä Antista, joten Antti siis ei tarkoin kuullut heidän puhettaan; mutta arvasipa hän, että ukkoloista ei tämä rakennus ollut mieleen. Antin isä oli aina ollut vastenmielinen uuden kartanon tekoa, vaan kun oli hiljainen luonnoltaan ja isännyys oli pojan käsiin joutunut, niin ei jyrkempää vastarintaa ruvennut tekemään. Sanoihan taas enon aikana Antille: "kunhan tämä uusi rakennus ei sinua, poikani, murheesen saattaisi."
Eno ei enää virkkanut mitään, kun tiesi vastustelemisensa tyhjäksi ja ettei hän sillä muuta saisi kuin Antin vihoitetuksi.
Talvella siis vedettiin hirret, keväällä hakattiin ja katettiin. Talvella oli Antti myös saanut lasit, uunin, ovet ja lukot huokealla hinnalla ja vielä velaksi. Siten päättikin kartanon valmistaa syksyyn valmiiksi.
Kartanon valmiiksi saatuansa pyyti Antti sukulaisensa ja muutamia herrasperheitä ja naapureita vieraiksi. Nyt ei Antin tarvinnut ujostella kartanonsa huonoudesta, kun oli hyvästi rakennettuja huoneita kyllälti. Kaikki olivat iloisia ja reippaita. Antin isä ja enoukko vaan näyttivät ajattelevilta. Kartanon teko ei velkaa taloon tehnyt muuta kuin neljättä sataa markkaa. Talossa kun ei ennen velkaa ollut, niin Anttia tosin rupesi vähän tuo asia huolettamaan, että hän nyt oli talon velkaan saattanut. Hän päättikin lisätä viljelys-aloja, että saisi lisätuloja velkain maksuksi. Samana kesänä, jolloin kartano tehtiin, hän jo hakkasi suuren kasken ja pellon vieressä olevaa ahoa hän kynti lisäpelloksi; jätti myöskin karjaa kolme lehmää lisää talvelle, jotta saisi voita enemmän.