Enoukko tuli taaskin syksyllä vieraiksi. Kohta tultuansa eno huomautti Anttia: "ovatko vahingossa teidän lehmät ja hevoset päässeet paraasen niittyynne? Ja oli lehmiä niityn laidassa olevassa oraassakin." — Antti vastasi: "Ei, kyllä ne sinne varta vasten vietiin. Niityllä on käytetty eläviä koko syksy, kun siinä oli niin hyvä äpärikkö, ja muualta alkaa ruoka loppua, ja sitä paitsi tuli karjaa jätetyksi enemmän talvelle kuin ennen, joten ruokaa säästäessä täytyy elukoita myöhemmin käyttää metsässä, ja oraasenkin on niitä laskettu, kun on routa ja hyvä oras."
"Monta kertaa huokeammaksi tulee syöttää elukat kiinni, kuin niityssä ja oraassa", vastasi eno. "Niityn syöttäminen, varsinkin pehmeäpohjan, niinkuin teidänki niitty on, se on suuri vahinko. Ensiksi: elukat maan pehmeänä ollessa sotkevat pinnan rikki, ja heinän juuret särkyvät. Toiseksi: niityn pinta tannertuu kovaksi, ja keväällä pysyy maa kauemmin kylmänä, kun lujaksi poljettuun maahan ei ilma pääse syvemmälle vaikuttamaan, joka juuri antaisi kasville ravintoa. Kolmanneksi: äpärikkö kun syötetään pois, niin mistä sitte tulee uutta kasvuvoimaa, kun niittyjä meillä ei lannoiteta? Äpärikköhän on juuri jätettävä niityn lannaksi. Jos useampana kevännä ja syksynä niityillä käytetään karjaa, niin se lakkaa heinänkasvusta ja muuttuu metsäiseksi. Tuuliainen kuljettaa näet puunsiemeniä, joita pysähtyy niityllenki; siemen kun sattuu elukan polkemaan koloon, josta on pinta rikki, niin siinä puun siemen hyvästi itää ja on hyvässä säilössä juurtuaksensa. — Oraan syöttäminen on suurempi vahinko. Maan sulana ollessa syöttämistä emme ota puheeksikaan, eihän ketään niin hullua löydy, joka pehmeään oraasen laskisi kissaakaan tallaamaan. Kysymykseen tulee ainoastaan routaan kylmäneen oraan syötön vahinko. Oras routaisessa maassa on puristettu kuin hohtimien väliin. Kylmänyt oras on hapras, se elukkain kävellessä katkeaa poikki aivan maan rajasta; maan sisään jääpi oraan kanto, jossa on reikä sitä suurempi, mitä parempi oras on. Reikään elukkain kävellessä karisee multaa, joka säilyy siellä kuin putelissa. Oras kun on katkennut aivan maan tasalta ja muutama vielä maan sisältä, niin sinne kevät-sade langettaa veden kanssa lisää multaa. Ilman lämmittyä silloin oraan kanto ja juuret alkavat lahota. Sitä vastaan jos oras on syöttämättä, niin lehvä kaatuu reijän päälle ja estää oraan sisään pääsemästä multaa ja vettä. Jos talven alla hyvät oraat ovat mädänneet, niin parempi on keväällä lauhtuneet oraan lehdet haravoida pois."
"Ovatko teidän heinät pilaantuneet tuolla suurella nurmella, kun näyttävät niin keloontuneilta?" jatkoi eno.
"Kyllä ne vähän pilaantuivat sateistakin, kun jäi myöhäksi teko", vastasi Antti.
"Mitenkäs teiltä tänä kesänä heinänteko myöhästyi, ainahan teillä muulloin on heinät tehty oikealla ajalla?" kysyi eno.
"Heinänteko myöhästyi sen kautta, että hakattiin suurta kaskea, ja se veti paljon aikaa, ja kun heinät keväistä myöhään pääsivät kasvamaan, niin jätin senkin tähden, että heinä vielä turpoaisi. Hyvin näytti hupenevan, kun toisista nurmista aikaisemmin tehtiin", vastasi Antti.
"Pidätkö siis vahinkona aikaisen heinänteon?" kysyi taasen eno.
"Tiettävä vahinkohan se on, kun saapi kolmatta osaa vähemmän heiniä", tuumaili Antti.
"Se on väärä käsitys", jatkoi eno. "Aikaiseen niitetyt heinät tosin kokoonsa katsoen hupenevat. Vasta kukalle puhjennut heinä hupenee tosin kolmannen osan siihen verraten, joka on kasvanut siemeneen asti. Pehmeimmillään oleva nuori mehuisa heinä kutistuu pieneen tilaan, kun heinän varressa oleva reikä menee pehmeänä ollessa umpeen ja lehvät samoin kutistuvat pienempään tilaan, joten koko näyttää pienemmälle; mutta paino siitä ei katoa. Sitä vastaan siemeneen kasvanut heinä ei enää lymmy. Varressa oleva reikä jääpi avonaiseksi, sikäli kuin se on kasvaissa mehunsa kadottanut; kova korsi ei pääse kutistumaan; samoin lehvät jäävät saman kokoisiksi, kun ovat kasvaissa. Tämä se tekee silmällä katsoen ko'on suuruuden eron. Vaan mitäs ravinto-ainetta on täysikasvaneessa kelottuneessa heinässä? Siitä ravinto-aineen on imenyt siemen, joten sillä heinällä käytettynä ei ole mitään arvoa. Vielä on niitylle vahinkoa myöhäisestä heinänteosta. Kaikki kasvit tarvitsevat maasta puolta suuremman voiman siementä kasvattaessansa, kuin itse vartta; etenkin suoperäisessä niityssä, jossa luonnostansa on vähän kivennäis-ainetta, sillä ilman kivennäis-ainetta siemen ei voi kasvaa, ja sitä tarvitsee myöskin varsi kasvaaksensa. Mutta heinää kun emme kasvata siemenen tähden, niin turhanpäiväisesti lopetamme niityistämme vähän kivennäis-aineen siemenelle heinää kasvattaessa ja siten viimein koko heinän kasvun. Ja mitä kärsii myöhään niitetty sänki? Se ei kykene kasvamaan äpärettä, ja avonaisen kovan kannon sisään sataa syksyllä vettä, joka lahottaa juuret, ja kun niitty ei ole kasvanut äpärettä, niin jääpi se ilman lannatta. Kyllä se on luonnollista."
"Sitä pitää koettaa", tuumasi Antti.