Anttia alkoi harmittaa, kun oli tullut lisävelkaa ruo'an ostossa toista sataa markkaa; ja sekin, kun elot oli pitänyt syöttää elukoille niin vähiin, että nyt alkoivat loppua, vaikka luuli niitä piisaavan koko vuodeksi. Kesään kumminkin päästiin sen pahempaa kuulumatta. Paikalla lumien sulettua täytyi Antinkin laskea karja niitylle, kun ei muualla metsässä ollut ruokaa, eikä kotona mitä eteen ojentaa. Tyhjässä metsässä käveltyänsä lehmät kuivuivat, ettei niistä paljon maitoa kihonnut.
Kevätkylvy kylvettiin entisellään; sitten täytyi Antin lisätä työväkeä suuren kasken raivuusen ja uudispellon pehmitykseen.
Keväistä sateli vettä, että oli huonot palosäät, ja niin Antinkin kaskesta piti puolet viertämällä paloksi saada. Kaski sai paloksi ja uudispelto pehmitellyksi. Sitten hakattiin toinen suuri kaski, ja senjälkeen ryhdyttiin heinäntekoon. Heinät Antti teetti tavallisella ajalla. Heinäilmat olivat hyvät. Heinänteon lopussa muuttuivat säät sateisiksi; uutisen joutuminen näytti myöhästyvän. Kellä oli vanhaa rukiin siementä, ne aloittivat rukiinpanoa, vaan niitä olikin harvalla talolla. Pitkä kevät vei siemenet elukoita kesään saadessa. Antiltakin olivat siemenet menneet keväällä rintapeltoon eikä ostamaan enää haluttanut, kun koko kesä piti syöntäeloakin ottaa velaksi. Pitäjän lainajyvästöstä lainattiin siemeniä, vaan paljonko niistä piisasi suureen tarvitsevaan joukkoon. Arveli Anttikin pyytämään sieltä, vaan häntä hävetti, kun ei koskaan ennen heidän talosta makasiinin ovea oltu avattu, ja sekin kainustutti Anttia, kun jyvästönhoitajana oli eräs hänen varakkaita sukulaisiansa. Tarvis kun pakotti, niin rohkaisi hän mielensä menemään ja saikin sieltä lainaksi yhden tynnyrin. Sen hän kylvi maahan, vaan mitä se riitti suuriin viljelyksiin. Eihän muu auta, loput pitää jättää uutisella kylvettäväksi. Sateita kesti vielä kolme viikkoa. Uutinen joutui myöhään ja sikäli myös rukiin kylvy useammalla talokkaalla, joiden joukkoon nyt ensikerran Anttikin kuului. Viimein kylvettiin, mutta vesinen maa ja sateisena aikana valmistunut siemen ei paljo orastunut, josta tarkka maamies osasi päättää, että ensi vuonna oli oleva katovuosi uutiskylväjillä.
Viljavuosi tuli nyt vähän huonompi, kuin edellisenä vuonna, joten elukatkin tulivat huokeammiksi, kuin edellisenä syksynä — luonnollisesta syystä, kun useamman täytyi myödä enemmän keväältä ja kesällä tehtyjen velkain tähden ja kun vuosi tuli huonompi edellistä vuotta. Anttikin möi nyt neljä lehmää. Hänelle vielä jäi karjaa sen verran, kuin hän ennen tavallisesti piti. Lehmistä saatu hinta ei riittänyt likikään sen korvaamiseksi, mitä hän elukkain ruo'an ja kesällä elon ostossa tuli velkaan. Voitakin saatiin vähän myödä, kun lehmät pääsivät huonoon kesään, ja suuren työväen kanssa meni paljon syödessä.
Jo Anttia alkoi arveluttaa, että hänen asiansa eivät nyt olleet paikallansa. Tuumaili, että parempi kuitenkin olisi ollut edellisenä syksynä tehdä enon neuvokin mukaan, myödä vaikka nuo neljä lehmää, mitkä nyt piti kuitenkin myödä vielä huokeammasta, kuin niistä edellisenä syksynä olisi saanut; siten olisi hän päässyt entisistä veloistaan liki kuitiksi. Hän huomasi nyt, että hänen ei olisi tarvinnut keväällä ostaa eläimen ruokaa ja olisi elokin piisannut ostamatta. "Kyllä se oli suuri hairaus, vaan mikä on tullut se on tullut, ei sille nyt auta", arveli hän.
Lohdutti kuitenkin Antti itseänsä. "Onhan minulla nyt puolta suurempi ruiskylvö kuin ennen. Jos Jumala vuotta antaa, niin kyllä se palkitsee tämän vuotisen vahingon; eikä ihminen tiedä edeltäpäin, miten käy. Mitä Jumala antaa, se pitää vastaan ottaa."
Ei kuitenkaan tämä lohdutus Anttia pitkältä rauhoittanut; hän mietti yhtä ja toista, miten välemmin pääsisi veloistansa. Antti oli raitis, rehellinen, huoleva ja ahkera mies, hänestä oli häpeä olla velassa. Vihdoin juolahti hänelle mieleen, että P:salolle piti tulla suuri pölkyn veto ensi talvena; sieltä, arveli hän, tuli hänenkin koetella rahaa saada, se muka olikin paras keino näin tiukkana raha-aikana.
Antti palkkasi toisen rengin; yksi oli jo ennen palkattu. Kotitöitä tehdään kiireen mukaan, että kelin tultua päästäisiin rahtiin. Ensimmäisillä lumilla ei Antti vielä päässyt kotitöiltänsä. Toisia naapuria oli jo mennyt, kun reki rupesi juoksemaan. Antin lähtö viivästyi niin pitkälle, että muuan naapuri jo tuli kotiinsa uusia eväitä hakemaan. Antti kyseli, minkälaista se rahti oli?
"Rahti on hyvää, hevonen ja kaksi miestä voipi saada 8 jopa 10 markkaa päivälle, jos tekee työn tavoin", vastasi naapuri.
Antti kiirehti matkalle kahdella hevosella viiden miehen kanssa. Naiset muistuttivat Antille, miten he hevosetta kotona toimeen tulisivat, kun on vesi vedettävä ja pitäisi saada heiniä y.m., kun oli määrä lähteä useammaksi viikoksi pois kotoa.