"Kaikki saatat vielä palkita! Minulta et olekaan mitään kadottanut, josta olisi palkitsemista, paitsi itseltäsi, vaan kaiken senkin voit palkita itsellesi takaisin, mitä olet hävittänyt, jos pidät niin lujaa tahtoa, että velkaa et tee, ja jos niitä käänteitä, joita taloudessasi olet alkanut tehdä, jatkat edelleen, niin muutamien vuosien kuluttua sinulla on talo entisellään. Monta kohtaa olen huomannut sinun parantaneen. Kesällä kävelin salaa katselemassa viljelyksiäsi; johan ne nyt ovat toisella kannalla kuin ennen. Kaskeksi olet hakannut vaan vähän lehtimetsäistä niityn laitaa. Pelloilla on jo vähän ojia, ja muutoinkin ovat ne paremmassa kunnossa. Viisas poikkeus oli sinulta, ett'et enää viime kesänä laskenut karjaa kesantopellolle. Kesanto jätetään lepäämään, lisää voimia saamaan, eikä karjanlaitumeksi entisiä vähiä voimiansa vähentämään. Niinkuin nyt jo olet huomannutkin, niin jokainen heinä, kuin maasta nousee, imee siitä voiman, ja jos sen elukat syövät tahi se niitetään, niin maa sitä laihemmaksi jääpi. — Ihmeekseni katselin syksyllä sinun niittyraivuutasi, jota olet niin paljon yhtenä syksynä kerinnyt tehdä. Erittäin sen rämeen olet raivannut hyvästi, puut juurinensa pois ottanut, että kannosta ei pääse uusia vesoja kasvamaan, ja siihen rämeen välille olet salpuun tehnyt. — Se räme on vielä sinulle suuri rikkaus", puhui eno.
"Sen olen päättänyt että velkaa en tee, ja Jumalan avulla koettelen alotettuun tapaani muitakin talouteni asioita jatkaa", sanoi Antti.
Kun Antin isä kuuli enon mieltymyksen vastaisiin talouden asioihin, sanoi hän mielihyvällä: "No, eihän sitten vielä mitään hätää ole! Vielähän sitten pojastani talo tulee."
"Vielä", — vakuutti eno.
Eno vielä viipyi muutamia päiviä Antin talossa, jolla ajalla keskusteltiin monista tärkeistä asioista. Enon hyviä neuvoja ei nyt Antti ylenkatsonut, vaan kuunteli niitä mitä tarkimmilla korvilla. — Kesällä lupasi eno uudestaan taas tulla käymään.
Lapset kun huomasivat, että oli maitoa talossa sekä saivat sitä maistaakin, kysyivät äidiltänsä: "Mistä on maitoa saatu?"
"Oma lehmä on sitä antanut", vastasi äiti.
"Onkos meillä lehmä?" kysyivät lapset.
"On, lapseni", vastasi äiti.
"Mistä se tuotiin?" kysyivät lapset.