Ennen kuin veljekset läksivät kirkolle, niin luki vanha isäntä raamatusta muutaman luvun ja siunasi lähtevää poikaansa Paavoa, toivoen onnea ja Herran rauhaa kodin piiristä lähtevälle lapsellensa. Monta varoittavaa neuvoa antoi hän myös Paavolle ennen lähtemistä. Muuten vallitsi ukko Simossa juhlallinen äänettömyys koko aamun. Vaikea oli ukon laittaa poikaa "kylän kuluille", niin kuin hän itse sanoi.
Aika kiirehti jo kirkolle lähtemään, ja veljekset läksivät ajamaan. Kauvan ukko katsoi jälestä poikain menoa. Kun ei poikia enää näkynyt, niin ääneen ukko huokasi: "Nyt olen yhden pojistani kenties kadottanut. Tietymätöntä on, mitä kokematon nuorukainen voipi maailman hartioilla oppia. Voipi oppia hyvää, mutta pian voipi taipua pahaankin". Näin ukko huolissansa koko päivän väliin käveli, ja väliin taas luki raamattua.
Veljekset saattoivat Paavon lukkarin taloon, johon hän otettiin ilomielin vastaan, ja lukkari vei jo Paavon kanssansa kirkkoon veisaamaan.
Ensikerran nyt Paavo oli lukkarin lehterissä laulamassa. Harva kirkkoväestä taisi jättää huomaamatta, että Honkalan Paavo oli lukkarin lehterissä. Useammalla kirkosta palajavalla oli ensimmäinen uutinen kotiin tultua ilmoittaa, että Honkalan Paavo oli lehterissä.
Niin Simo ja Pekkakin ilmoittivat kotiin tultuaan, että johan meidän lukkari tänä päivänä alotti virkatoimensa, ja kanttorin kanssa lehterissä lauloi.
"Vai niin, vai jo Paavo oli lehterissä", virkkoi kotirahvas.
Vanha isäntä oli vaan vähän alakuloisen näköinen kuullessaan Paavosta puhuttavan.
Tästä lähin Paavo oli joka pyhä lehterissä, mikä ei enää kestäkään outoa ollut, kun tieto lensi ympäri pitäjän, että Honkalan Paavo on lukkarin opissa.
Arkipäivinä kanttori neuvoi Paavoa, ei yksinänsä nuottien tuntemiseen, vaan myös kirjoittamaan ja luvunlaskuun. Näin talvi kului jo kevät puolelle. Paavo jatkoi työtänsä uutterasti edistyen hyvästi, mutta ääni ei kovennut, kuten toivottiin, vaan päin vastoin aleni ja kähistyi sitä enemmän, mitä enemmän Paavo tuli yhtä mittaa laulamaan.
Pääsiäispäivänä veti Paavo erinäisen huomion puoleensa kirkkorahvaassa, kun tukan jakaus oli keskeltä päätä alennut vasemmalle sivulle. Taas oli veres uutinen kotiin mentyä kerrottavana kirkkorahvaalla, että johan Honkalan Paavokin alkaa herrastua, kun oli jo jakaus toisella korvalla. Ukko Simo tästä uutisesta ei mitään tiennyt; vaikka hän kävi kirkossa, ei hän niin pieniä muutoksia huomannut.