— Teille on vakuutettu kirje. Minä yritin aamupäivällä, mutta herra ei ollut kotona. Olkaa hyvä ja kirjoittakaa nimenne tuohon kohtaan kirjaa.
Ville otti kirjan ja piirsi nimensä. Posteljooni antoi hänelle postikuitin ja lähti matkoihinsa.
Kirje oli rahakirje kotoa. No olipa hyvä, että tuli, jotta saa maksaa rouvalle.
Ville silmäsi kelloaan. Se oli puoli kuusi. Kerkeää sen vielä noutaa postista, sillä postikonttorista saa rahakirjeitä vielä. Tänä iltana on vielä ylioppilaskunnan kokous. Puheenjohtajan vaali siellä toimitetaan. Jos nyt lähtisi, niin saattaisi olla poissa niinkauvan kuin kokous alkaa — nimittäin kello seitsemään. Ei sitä viitsi enää palata kotiin, kun kerran lähtee, sillä puolentunnin takia ei kannata tulla kotia.
Ville pani palttoon päällensä, kalossit jalkaansa ja lähti ulos.
Ulkona oli pimeänpuoleinen ja sataa tihuutti. Ville nosti palttoon kauluksen pystyyn ja alkoi astua Annan katua. Kohta kääntyi hän Bulevardin kadulle. Bulevardin puut näyttivät hämärässä salaperäisiltä ja niiden myrskyn karsimat oksat jättiläiskäsiltä, mitkä avaruuteen hapuilivat.
Tämä katu on Helsingin hiljaisimpia katuja ja siksipä rakastavatkin vanhat korkeat virkamiehet asua sen varrella. Jonkun issikan hevosen kavioiden kopina kuului, kun se kummipyörillä varustettuine ajopelineen tulla karautteli kohti. Sekin taas vähitellen vaikeni. Hiljaista oli; vastaantulijain sipsuttavat askeleet häiritsivät vain äänettömyyttä.
Ville käveli Erittäjä-torin poikki ja oli kohta Pohjois-Esplanaadikadulla. Loistavat olivat Wreden ja Böckerman'in palatsien kauppapuotien akkunat. Lasia oli akkunoissa talonpojan tuvan seinän leveydeltä ja pituudelta. Komeat kankaat ja monet muut kauppatavarat niissä houkuttelivat ostajia.
Villelle tuossa kävellessään muistui mieleen yksinkertainen kotonsa. Siellä se oli kaukana Pohjanmaalla. Mitähän äiti mahtanee kirjoittaa? Yksin siellä varmaan nytkin istuu himmeän lampun ääressä ja parsii sukkia. Sehän oli hänen tavallista työtään. Äitirukka! Erillään oli hän lapsistaan ja siellä viettää yksinään vanhuutensa päiviä…
Ville kulki jo senatintorin poikki ja oli kohta postikonttorissa.