Juhlasali oli valaistu ja perällä huonetta oli puheenjohtajan ja kirjurin paikat. Kokous aletaan ja puheenjohtaja kysyy, onko asiasta mitään sanottavaa, ennen kuin ruvetaan äänestämään. On siinä kaikellaista puhumista. Ensinnä vallitsee tyyni hiljaisuus molemmissa leirissä. On useitakin puhujia, ja muuan esittää kompromissia, että puheenjohtajiksi valittaisiin sekä suomenmielinen että ruotsinmielinen, toinen varsinaiseksi ja toinen varapuheenjohtajaksi ja että hoitokomiteaan valittaisiin yhtä monta molemmasta puolueesta. Kuuluu hyväksymyshuutoja, jos vastaisiakin. Nyt vasta alkaa tavallinen melu ja hälinä. Joka loukossa puhellaan, joka ryppäässä jutellaan ehdokkaista. Sisällisempää vilkkautta kuvautuu jo kasvoissa, ja posket alkavat innokkaammilla punottamaan, sillä salissa on tavaton lämpö. Joka huone on täynnä miehiä. Siinä kuhistaan ja kuljetaan levottomina paikasta toiseen. Pistäytään väliin ravintolan puolelle ja tullaan takaisin saliin.
Ville oli jo eksynyt joukossa kumppaleistaan ja oli toisten parissa.
Jo ruvettiin äänestämään, hyväksytäänkö kompromissi-asia vai ei. Yhdestä ovesta astuivat sisään puolustajat, toisesta vastustajat. Aivan liha lihassa kiinni sulloudutaan saliin, kun on päästy päiden laskijain ohitse.
Kompromissia ei hyväksytty. Suomenmieliset eivät sitä hyväksyneet. Jo rupeaa ruotsalaisten veri kiukkuilemaan, sillä he tietävät, että he joutuvat tappiolle, kun suomenmieliset näin lukuisasti ovat saapuneet kokoukseen. Agiteerattu oli jo monta päivää ennen, ja jokaisella on puolueensa äänestyslista taskussa.
Puheenjohtaja huutaa kurkkunsa kaikella voimalla, mihin paikkaan itsekukin osakunta asettuupi äänestämään. Ja nytpä syntyy joukossa monipäinen virta, missä ristilaineet paiskelevat toisiansa vasten. Jokainen pyrkii omien vaalintoimittajiensa luo, mitkä ennen äänestystä määrättiin. Huudetaan nimiä, jotta sali kaikuu. Liput annetaan aina vuoron päästä. Sitte työnnytään ulommas odottamaan vaalin tulosta.
Ville pistäysi ulos salista kumppaneinsa kanssa. Ne menivät ravintolan puolelle ja sinne meni Villekin.
— Eikö oteta, Ville, pullo olutta, kysyi muuan hänen tovereistaan.
Toiset olivat jo asettauneet muutaman pöydän ääreen ja paraikaa tilasivat, mikä tuutingin, mikä olutta.
— Syödään mieluummin illallinen.
— Eipä minulle haluta ruokaa. Paremmin janottaa.