Mutta suomenmieliset eivät pitäneet niin kiirutta. Haastelivat ja nauroivat ruotsinmielisten tappiolle. Sitte alkoi joukko hajaantua, mikä meni ravintolan puolelle, mikä taas pois ylioppilastalosta.
Ville ja Helmer miettivät myös lähteä pois. Siihen tuli toisiakin heidän kumppaleitaan ja heitä oli puolikymmentä kappaletta, kun he lähtivät pois ylioppilastalosta.
— Nytpä kannattaa käydä juomassa seideli olutta, ukot, tuumi yksi.
— Tosiaan! Sellaista voittoa ei aina saada!
— Lähdetkö sinä, Ville, kysyi Helmer.
— Enpä taida lähteä.
— Mitä? Etkö lähde?
— Mietin lähteä kotiin.
— Lähde nyt pois, kehoittivat toiset Villeä.
Ville olisi nyt mieluummin ollut kotonaan, kuin tässä.