— Tämä on vaikea asia. Jos hänet nait, niin muuna et menesty kuin maanmiehenä, pelkkänä maan muokkarina. Ja uskaltaa yhden tytön tähden niin paljon! Ei, se on liikaa!
— Mutta, hyvät herrat! Te täällä vain istutte ja juttelette, ettekä tule pitämään seuraa naisille!
Näin lausui Emilie, avatessaan oven saliin.
— Niin todellakin!
Berg oli hyvillään, että pääsi pois muiden ihmisten pariin, sillä tuo Johanneksen asia oli hänen mielestään kovin arkatuntoista laatua vierailijalle vaikkapa sukulaisellekin.
Johannes ja Berg menivät naisten huoneesen.
III.
Strauch tapasi Hederin työhuoneessaan sanomalehti kourassa. Kamreerin kasvot punottivat ja lihava toinen leuka hiukan näytti liikkuvan sisällisestä kiihkosta.
— Tässä on muuan suomalaisen puolueen sanomalehti. Siinä on pätkä, jonka minä olen lukenut ja jonka haluan sinunkin kuulevan. Heti kun olin lukenut, pisti päähäni että lähdenpä tämän lukemaan Strauchillekin. Minä olen tilannut tätä sanomalehteä, se kun on synnyinkaupunkini äänenkannattaja.
Innoissaan asettui kamreeri kuin kuuluttajan asemaan, kohotti kädessään olevan sanomalehden silmäinsä eteen ja alkoi lukea: