— Milloin on koettava Suomelle aika, jolloin virkamiehet palvelevat kansaa eikä kansa virkamiehiä… Taaskin on muuan suurimmista virkamiehistä tehnyt 200,000 markan vailingin, herrastellut kansan hiellä ja väellä… Noiden tekojen kautta, jotka Aapelin veren tavalla huutavat kostoa, on koko virkamiehistö kärsivä kunniansa puolesta..
Omituisesti värisi koko Strauchin ruumis, tuntui kuin kaikki veri ajautuisi päähän, vaikka sydän löi kuuluvasti.
— Noinko julki kaikki kuulutetaan, lähti kuin väkinäisestä pakosta hänen huuliltaan.
— Minä luin vain makupalat. Kuule sitte lopuksi!
"Herää siis sä, Suomen kansa, luomaan oikeita virkamiehiä! Perusta kouluja, suomalaisia kouluja, joiden kautta kansan syväin rivien puhdas virta pääsee ylimmillekin virkaistuimille. Kyllä kansasta pulppuaa kuin kirkkaasta lähteestä puhdistavaa vettä, kun se vaan suodaan päästä pulppuamaan koulusivistyksen kautta. Suomenkielisiä kouluja siis yhä runsaammin!"
— Tuollaista hävitöntä palstat täynnä. Kyllä tämä on eri aika, jolta on kaikki hienous kadonnut! Pitääkö koko laumaa syyttää yhden syntein tähden, pauhasi Heder suutuksissaan.
Strauchista oli kuin kuulisi hän tuomion jostain hirveästä rikoksesta, minkä hän on tehnyt ja mikä nyt aivan yhtäkkiä tuodaan julkisuuteen. Kamreerin pauhaava ääni kuului hänen korviinsa kuin huumaava jyminä, mikä ensin etäällä syntyen kuolee ilkeästi täristen aivan hänen korvainsa juureen. Ruumis tuntui käyvän veltoksi ja päässä kihisi; aivot saivat aikaan jotain lannistavan pelon tapaista.
— Niin. Ei kumma, että koskee sinuun!
— Koskee minuun — lausui Strauch, puoleksi vaipuvalla äänellä.
— Niin sinuun kuten jokaiseen todelliseen virkamieheen! Saako jokainen nurkkalehti parjata meitä? Mutta sinä olet aivan kalpea! Herra Jumala! Älä kaadu.