Samassa tuki Heder pankinhoitajaa.
— En mi… nä kaa… du…
— Istuppa tuohon sohvaan! Minä tuon sinulle tuolta pöydältä vettä.
Mennessään pöydän luo huomasi Heder kaapin päällä hajuvesipullon. Hän otti sen ja siveli vedellä pankinhoitajan otsaa ja antoi hänen juoda raitista vettä. Hiki juoksi Strauchin otsalta ja äskeinen kuumuus muuttui puolittain viluksi. Hän näytti toipuvan.
— Pelasta minun perheeni! Oi kuinka kauheaa! Veli, pelata! Minä olen syvyyden reunalla ja minun perheeni; yksi askel ja me kaikki olemme hukassa!
— Mitä tarkoitat?
— Oi miten vaikeata minun on puhua! Mutta muu ei auta! Voi tulla jonakin päivänä pankin tarkastus ja minulla on 20,000 markan vailinki. Esimieheni ovat luottaneet minuun ja ovat olleet jo yli määrä ajan tarkastamatta, mutta minä pelkään, että jonakin päivänä tulee tarkastaja ja minä joudun — vankeuteen!
— Mutta, hyvä veli, sinä olet suuressa pulmassa! Varmaan rouvasi tähden!
— Älä syytä häntä!
— Mutta hän on minusta niin huikentelevainen ja liian itsevaltias sinun talossasi.