— Hän on niin omituinen.
— Mitäpä tässä hänen omituisuutensa nyt auttaa. Minä annan sinulle lainaksi koulukumppanuuden takia nuo 20,000 markkaa…
— Kuinka oletkaan hyvä! Viimeisellä hengenvedollanikin olen sinua tuosta muistava!
— Mutta sillä ehdolla annan, että sanot koko asian vaimollesi, jotta hän tulee hiukan viisaammaksi.
Strauch ei puhunut mitään. Sydämellinen ilo, mikä äsken kaunisti hänen kasvojaan, näytti vaipuvan tuijottavaksi katseeksi.
— Lupaatko sanoa? Jos et sinä sano, niin minä sanon puhtaasta säälistä sinua kohtaan.
— Minä lupaan.
— No hyvä sitte. Tämä on siis päätetty. Tule huomenna noutamaan minulta rahat. Mutta muista, ett'et enää toista kertaa joudu tuollaiseen ansaan; ehk'ei silloin olekaan niin auttajia. Hyvästi nyt!
— Mutta ole hyvä ja juo lasi toti! Minä käsken pian tuoda.
— Kiitti! En nyt halua. Hermoni ovat muutenkin kovin ärtyneet.