Walter nousi ylös ja meni isänsä luo. Hän puhui hänelle hiljaa ja sitte lähtivät he yhdessä huoneesta. He menivät seuraavaan kamariin ja tiivisti sulki Walter oven.
— Minulla olisi vähäinen pyyntö papalle.
— Ja minkälainen se olisi?
— Pyydän papalta vähän rahaa. Tarvitsee aina, kun täytyy asua toisessa kaupungissa, kuin missä koti on, niin paljon. Eihän pappa pahastu.
— Mutta koeta elää säästäväisesti!
— Tietysti, pappa rakas!
— Paljonko sinä tarvitsisit?
— Ehkä riittäisi 700 markkaa.
Strauch olisi ollut halusta antamatta, mutta hän ei voinut. Ja jos hän kieltäisi, niin Walter kääntyisi rouvan puoleen, äidin lellipoika kun oli, ja sitte hänen täytyisi antaa.
— Olisi niin hauskaa olla täällä kotona, mutta minä en jouda.
Aamujunassa täytyy minun matkata.