— Aamujunassa jo!
— Eikö ole ikävää, pappa?
— Ikävää kyllä. Minä menen sitte hakemaan rahat.
Strauch meni työhuoneesensa.
— Saakelin hyväonninen on se Schildt! Minua suututtaa vieläkin, kun yhtenä yönä voitti minulta neljä sataa. Jos minä olisin niin hyväonninen, niin — Mutta nyt kun menen, rupean hänen kanssaan heti pelaamaan, ja minun täytyy lisän kanssa voittaa nuo neljäsataa takaisin…
Strauch tuli huoneesen setelit kourassa.
— Varotan sinua vielä säästäväisyyteen. Minun raha-asiani eivät ole nykyään kehuttavalla kannalla, mutta täytynee kai antaa, kun tarvitset. Älä rupea, rakas Walter, tuollaisten hyvähajuvesien luutnantiksi, jolla ei ole muuta puhdasta kuin hansikkaat!
Kummallisen levollisesti kuunteli Walter puhetta. Hän tunsi isänsä heikon puolen, että tämä oli siitä hyvillään, kun ei vastusteltu häntä, kun hän torui tai varotteli.
Walter alkoi vihellellä marssin säveltä, mennessään toiseen huoneesen.
Kohta palasi hän sieltä kädessään sikari.
— Saanko tarjota papallekin oikeita Havanan sikareja? Nämä ovat harvinaisen hyviä ja näiden tuoksukin on suloinen kuin viheriän metsän tuore lemu keväällä.