— Vähänpä taitaisi siitä olla hyötyä. On nyky-ajan tytöilläkin jo järkeä, ett'ei heitä niin mielin määrin naiteta kuin tahdotaan.
Johannes tuli huoneesen. Molemmat vähän hämmästyivät.
— Miksikä täällä istutte, ettekä tule saliin?
— Meillä oli vähän puhelemista. Olen ajatellut kihlata muutaman kauppaneuvoksen tyttären sieltä pohjosesta.
— Vai niin! Saadaan suvun lisää! Joko välinne on valmis?
— Valmis tytön puolelta.
Johannes luuli asian olevan toden.
— Minä luulin aina ennen, että kyllä sinusta ja Hildurista tulee kerran aviopari, puhui Strauch ja koetti tarkastaa Johannesta, tekisikö se häneen mitään vaikutusta.
Mutta väärään kohtaan oli Strauch osunut, sillä Johannes oli aivan tyyni, ja Walter ärtyneenä lausui:
— Minäkö tuota epähienoa nautaa ottaisin! Ennen ottaisin senkin huvilan vahdin… Mutta no niin!