— Niinkauvan kuin toinen osa sivistyneitä naisia on kietoutunut ulkonaiseen turhamaisuuteen, niin kauvan on noidenkin toisten tehtävä vaikea, sillä he pilaavat niiden toimintoa. Naismaailma jakaupi silloin todellisiin naisiin ja nukkeihin.
— Oi miten puhutte, herra Strauch, mieleni mukaan! Niin juuri oli ajatukseni sanoa, huudahti Hildur.
Walter nykäsi isäänsä hihasta ja Strauch hymyili vastaukseksi.
— Mitähän, hyvä Hildur, isänne sanoisi, jos kuulisi teidän noin puhuvan, sanoi rouva Strauch.
— Kas niin vaan! Tuossa taas yksi loistava esimerkki! Saanko huomauttaa, että ihminen luotiin vapaaksi?
Rouva Strauchin posket punottivat; hänen itsevaltiasta luonnettansa oli pitkin aikaa loukattu. Selvästi huomasi, että hänen huulillaan pyöri kiivaita sanoja, mutta hän malttoi mielensä.
— Miten epähienosti hän käyttäytyy, kuiskasi Walter isälleen tarkoittaen Hilduria.
Piika tuli sisälle ja meni rouvan luoksi. Hän sanoi jotain rouvalle ja meni pois.
— Illallinen on jo, hyvät vieraat, valmis. Ehkä maistaa ruoka tämän kiistan päälle. Pyydän teitä lähtemään illalliselle, lausui rouva.
Johannes vei Hildurin ruokasaliin, missä perhe rupesi illastamaan.