V.
Kun piika toi aamulla kahvia, tapasi hän Johanneksen torkkumassa keinutuolissa. Tämä heräsi kohta; sitte siisti hän itseään ja maistettuaan kahvia lähti saliin.
Walter oli jo lähdössä. Isäänsä ei Johannes nähnyt: Kaikki häärivät Walterin ympärillä ja näytti siltä, että perheen naisväki aivan väkisten päästi hänet menemään.
Rouva Strauch oli aivan reippaalla tuulella ja kuiskasi Johannekselle, että hän lähtisi saattamaan Walteria asemalle Hildurin kanssa yhdellä hevosella. Walter ja Laura ajaisivat yhdellä sekä hän ja Sigrid toisella. Berg rouvineen lähtisi myös yhdellä hevosella. Isä ei jaksanut tulla, sillä hän oli pahoinvoipa ja hänellä oli tänään kiireitä toimia.
Johannes pyysi Hildurin kumppalikseen, ja niin lähtivät he asemalle.
Hildur näytti iloisetta ja kun tultiin asemalle, valitti hän, että matka oli niin lyhyt. Reki luistikin liukkaasti illalla sataneessa lumessa, mikä nyt oli aamukylmällä muuttunut iljanteeksi.
Kaikki olivat toisilleen niin ystävällisiä; eilinen kiista näytti kokonaan unhottuneen.
Veturi vihelsi ja hiljaa lähti se ensin liikkeelle. Mutta vähitellen sen vauhti eneni. Naiset liehuttivat nenäliinojaan ja Walter vastasi junasta. Rouva näki pyhkivän vesikarpaloita nenäliinaansa.
Laurakin oli pahoillaan, mutta iloisella luonteellaan sai Berg hänet entiselleen. Laura ajoi tullessa Bergin hevosella sisarensa Emilien kanssa. Berg oli kuskina ja lähetti aina jonkun sukkeluuden istuinlaudaltaan.
Viimeksi tulivat Hildur ja Johannes.