Reestä noustessa katsoi rouva mielihyvällä heitä. Mielipä suu mennä hiukan hymyyn nähdessään miten kohteliaasti Johannes auttoi Hilduria reestä.
Mutta kun Hildur kiitti Johannesta, näytti Johannes kylmältä. Hiukan arasti katsahti Hildur häneen.
Rouva käski heti aamiaiselle, kun tultiin sisälle. Hauskan ajoretken jälkeen tuntuikin ruoka maistuvan.
Kun aamiainen oli syöty, vetäytyi Johannes omaan kamariinsa. Berg jäi naisten seuraan ja alkoi lukea heille sanomalehteä kahvia juotaessa.
Tuon tuostakin keskeytti hänet rouva kyselemällä oloja Pohjois-Suomessa. Hän ei tahtonut uskoa, vaikka Berg vakuuttavasti puhui, että siellä voi viettää hauskaa elämää.
— Mutta eihän siellä ole teaatteria, ei konsertteja eikä mitään sivistynyttä seuraa, arveli rouva.
— Teaatteria ei ole eikä konsertteja. Niiden nautintoa saa vain sanomalehdistä, mitkä kertovat iloitsevan pääkaupungin huveista.
— Tuleeko sanomalehti sinne monesti viikossa ehkä kolmasti.
— Kahdesti vain.
— Kahdesti! Mutta uutisetkinhan ovat aivan vanhoja!