— Onko siellä Elli?
— On.
— Käskeppä piian tuota scherryä!
— Maistetaan tässä lasi viiniä sen päälle.
Patruuni siirsi tuoliaan enemmän puukhollarin puoleen, joka istui sohvalla. Näpäytti taasen auki nuuskalaatikon ja pisti nuuskaa nenäänsä.
— Saat kohta alkaa laittautua matkalle… Tuoppas, Maija, toinenkin lasi! etköpä ensi viikolla jo joutune… maistetaanpa nyt… onnea uuteen ammattiisi!
— Kiitos! Kiitos!
Patruuni maistoi ja samoin puukhollari.
— Kyllä joudun ensi viikolla, sanoi puukhollari, laskiessaan lasin pöydälle.
— Niin, ja pianhan yksinäinen mies siirtyy vaikka maailman ääreen… Muutoin minä en pidäkään naimiselämästä, vetää vain pois työstä kaikellaiset sivutoimet… tuskin olisin minäkään tämä mies, jos olisin nainut… sittekun haluaa… no niin… kun jotkut pitävät naimista välttämättömänä lasten kasvatusta varten… niin sittekuin on jo hyvin rahoja ja haluaa kasvattaa lapsia, niin ottaa ottolapsen… se onkin minusta paljon jalompaa, kun uhraa aivan vieraiden lasten kasvatukseen varojaan… niinkuin minäkin olen tehnyt… minä aivoin juuri tästä naimisesta puhua… sillä ehkä sinäkin nyt rupeat naimaan, kun saat niin sopivan paikan… mutta et minua miellytä sillä… päin vastoin… maistetaan nyt!