— Etkö kuullut, että hän aikoi mennä kantelemaan äitille minusta ja sinusta?
— Nähdenpä poika menee.
Niin vain oli se niin ilkeä. — Kuules, milloin vietämme häitä!
— No eihän niin kiirutta.
— Ei, mutta en minä, hyvä Hermanni, voi olla näin. Minä luulen —
— Älä turhia luule!
— Vaan kuule, Hermanni älä petä minua! Sinä et, hyvä mies, usko, miten minulla on paha olla.
Rukoilevasti kääntyivät Iitan silmät puukhollariin. Puukhollari säpsähti. Vapa notkahti hänen kädestään.
— Mitä sinä joutavia!
— Mutta minua niin hävettää, jos…