Rouva lähti Emilien kanssa salista. Kauvan ei hän viipynyt, ennenkuin hän palasi totineuvoin kanssa.
— Kuuleppas, Henri, kun Walterkin tulee vielä tänä iltana! äiti sanoi, että oli juuri tullut sähkösanoma. Tehkää hyvin!
Samassa asetti Emilie tarjottimen pöydälle.
— On hauska, kun saadaan oikea perhe-iltama. En ole vielä nähnytkään
Walter Strauchia luutnanttina, sanoi Berg.
— Puolitoista vuotta hän vasta on ollutkin siinä toimessa, mutta luulen, että hän toimittaa virkansa kelpo lailla, sanoi Johannes valmistaessaan totia.
— Aina on Walter ollutkin ahkera poika, eikä hänessä tähän saakka ole ollut mitään moitittavaa, lisäsi Emilie.
Pankinhoitaja loi katseen tyttäreensä, mutta ei virkkanut mitään.
— Mutta vuodet ja seura, mitä ne saavat aikaan, vastasi Berg tavallisella suoruudellaan.
Emilie ei ollut tuota kuulevinaan. Strauch katsoa tuijotti totilasiinsa, ja Johannes oli vaiti, vaikka hän olisi puhunut mielellään.
Kuului laulua läheisestä huoneesta.