— Neidit siellä laulavat. Sallinevat kai he yhden rouvasihmisenkin tulla heidän seuraansa.
Emilie meni neitien luo.
Johannes otti sanomalehden taskustaan ja silmäili sitä.
— No hyvin siellä pohjosessa tulee aikaan? kysyi pankinhoitaja.
— Ainakin minä olen mielistynyt virkaani. Ukot ovat aika hauskoja, vaikka yksinkertaisia hieman.
— Kummasti pian sinä sait vakinaisen viran.
— Minulla on ollut aina hyvä onni. Mutta kuinka täällä kävi niin hullusti valtiopäivämiesten vaalissa? Ei yhtään suomalaisten —
— Mitä? hullustiko? Oletko sinä suomenmielinen?
Pankinhoitaja odotti aivan kummastuneena vastausta.
— Täysiverinen fenno minä olen, sillä minä olen muuttunut.