— Oletko todella, Heikki? Sepä hauskaa! Tuossa käsi sen päälle!
Berg tarttui Johanneksen käteen, mutta Strauch katsoi karsaasti häneen.
— Heittäkäämme nämä asiat sikseen, sanoi pankinhoitaja, koettaen olla tyynenä.
— Miks'emme voi puhua näistäkin, kysyi Johannes.
Mutta pankinhoitaja ei ollut kuulevinaan kysymystä.
— Maistetaanpas, kehoitti hän.
Johannes ei puhunut mitään, nypläili vaan pöydällä olevaa liinaa.
Maistettuaan totia aikoi Berg puheen uudestaan.
— Pyydän anteeksi, että vielä sekaudun tuohon samaseen asiaan. Mutta minun kertomukseni on hiukan opettavainen ja ehkä voi olla hyödyksi teidänkin kuulla. Muutoin koko tapaus rajoittuu yksistään minun omaan persoonaani. Niinkuin muistatte olin silloin, kun hain ja sain viran, ruotsinmielinen, sillä minä olin tottunut näkemään vain pääkaupungin ihmisiä ja kuulemaan heidän mielipiteitään.
— Ei olisi muutoin lähtenytkään sinulle Emilie, ei ainakaan äidin puolelta, keskeytti pankinhoitaja.