— Onhan hän pulska mies.

— Ja kohta suorittaa perämiehen tutkinnon.

— Mutta onko äitis kieltänyt sinua seurustelemasta minun kanssani?
Minä vähän kuulin siihen tapaan.

— On.

— Minkä hän sanoi syyksi?

— Hän sanoi muutamana iltana myöhäisemmällä nähneensä oudon miehen, jota hän kyllä oli tunnustellut kapteeni Suliniksi, koputtavan sinun akkunaasi. Kun mies oli nähnyt hänet, oli hän lähtenyt laiturille pakoon.

— No mutta kaikkea sitä kuulee! — Harjun Kallehan oli yhtenä iltana, kun minä jo nukuin, koputtanut akkunaani; hänellä näet oli vene laiturissa, ja hän olisi tahtonut minua soutelemaan. Kaikkia juoruja se Kalle mokoma saa aikaan! Itserakas kähnys!

— Arvasinhan jo!

— Mutta ovat ne nuo ikäviä tuollaiset jutut! Väsyy niitä korva kuulemasta!

— Sanomattoman ikäviä! Mutta kummasti tyyni voit kuitenkin olla.