— Puhu, mikä sinua vaivaa! uteli Pertti.
— Mistä sinä tuon Moen nyt löysit kumppaniksesi?
— Löysinkö? Elä puhu sillä tavalla! Se on suuri kunnia meille, että olemme hänen tuttaviaan. Olisitpa nähnyt, miten kunnioittavasti kaikki herrasväki häntä nytkin kadulla tervehti…!
— Mutta alempi kansa hänestä puhuu hyvin pahaa. Ahdistelee nuoria talonpoikaistyttöjä myöhään iltasin kaduilla. Ja vaimostaankinhan hän elää erillään…
— Pitääkö niitä kaikkia juttuja uskoa? Kyllä ne Annaseni, ovat valehdelleet sinustakin monemmoista.
— Itse minä siihen ennen olen antanut syytä.
— Siihenkin, että olet ensimäisen miehesi myrkyttänyt?
— Pertti! Mitä sinä nyt puhut! parahti Anna kuin olisi saanut puukon iskun lihaksiinsa.
— En minä puhu, vaan ne puhuvat, joita sinä uskot.
Nyt seurasi kiivas sanasota, ensimäinen julkiriita, mitä heillä koskaan oli ollut. Siinä Pertti tiuskasi, että Moea ja häntä ei erota pirukaan.