— Armaani! Vihdoinkin sinä tulit. Olenkin sinua odottanut, puhui tuo naikkonen, jonka henki lemusi väkijuomilta.
Pertti oli vajota maan alle: Hänen kaulassaan riekkui ilotyttönä — Toivosen Maiju! Hän koetti kiskoa itseään irti, mutta sitä lujemmin tarrautui nainen häneen. Hänen käherretty etutukkansa kutkutti Pertin silmiä ja hänen poskimaaliaan liukeni Pertinkin kasvoille. Pertti vapisi mielenliikutuksesta; hänestä tuntui kuin niljanen kylmä käärme olisi kiertäynyt hänen iholleen.
— Nyt et sinä pääsekään karkaamaan minulta. Mutta ole huoleti! Sinä saat olla asemassasi ja minä olen samaten asemassani. Mutta sen minä vaadin, että sinun pitää seurustella minun kanssani täällä, muuten —
Nainen teki kädellään uhkaavan liikkeen. Moe nauroi, sillä Maiju oli jo ehtinyt kertoa hänelle historiansa Pertin kanssa siellä kaukana pohjoisessa. Hän alkoi soittaa valssia huoneessa olevalla ränstyneellä soittokoneella ja Maiju pakotti Pertin tanssimaan valssia kanssaan. Se tanssi tuntui Pertistä tanssilta kuoleman kanssa, mutta hänen täytyi niin tehdä. Pertti käsitti, että nyt oli tuo ilotyttö hänen käskijänsä…
Tanssin jälkeen seurasivat sampanjakemut.
Ja tämänöisiä seurasivat monet jälkeenpäin. Pertin täytyi noudattaa Maijun kaikkia oikkuja. Ja se osasikin oikutella. Rahaa ja rahaa se vaati. Eikä tyytynyt vain rahaan, vaan tuon tuostakin salaisesti lähetti Pertille kirjallisen kutsun tulla hänen luokseen seurustelemaan.
Pertti kiroili ja sadatteli, mutta keinoa ei hän keksinyt, millä päästä irti hänestä, sillä hän pelkäsi Annaa. Maiju olisi jonakuna kauniina päivänä voinut ilmestyä Annan eteen ja puhua hänelle suunsa puhtaaksi kaikista entisistä. Turhaa olisi ollut koettaakaan kääntää Annalle hänen puheitaan valheeksi. Ja sentähden täytyi Pertin myöntyä. Maijusta oli tullut hänelle verimato, joka imi ja imi, eikä tuntenut kyllästymistä.
XIX LUKU.
Oli elokuun loppupuoli. Kaupungissa olivat suuret kesäkilpa-ajot, ensimäiset laatuaan. Niissä oli kaupunki hengellään ja ruumiillaan mukana. Moe oli koko homman kuninkaana ja hänen kantapäillään seurasi Pertti. Se oli erinomainen kunnia päästä näissä kilpa-ajoissa voittajaksi. Jo edeltäpäin laski Moe, että hänen "Lemponsa" olisi oriista ensimäinen ja hänen "Kaisunsa" tammoista ensimäinen. Yöt päivät hän oli näiden kilpa-ajojen vuoksi ollut puuhassa ja "Lempo" ja "Kaisu" olivat saaneet uida omassa hiessään, kun niitä oli niin uutteraan harjoitettu.
Ja sitte olivat itse ajot. Voi miten paljon siellä oli väkeä! Se seurasi suurella mielenkiinnolla juoksua, väitteli ja hurrasi.