Pertistä tuntui nyt kuin olisi Toivosen lesken rautakoura viskannut hänet tähän alennuksen tilaan. Hän kourasi tuskauneena päätään ja itki kuin pieni lapsi. Ja hänestä tuntui kuin olisi hän viskattu yhteiskunnan ulkopuolelle, hän, joka vielä eilen oli yksi kaupungin hienoimmista ja huomatuimmista liikemiehistä…
— Rouva on juuri kuollut, lausuu piikatyttö hänelle ja silmät renkaina ihmettelee isäntäänsä.
— Kuollut? Onko hän kuollut? huudahtaa Pertti.
— Tulkaa katsomaan?
Pertti lähtee tytön jälestä Annan makuuhuoneeseen. Siellä on lääkäri ja muuan kaupungin lakimies. Ne tervehtivät Perttiä ylenkatseellisen kylmästi, nuokin, jotka vielä eilen olivat läheisiä tuttavia.
Siinä on Anna ruumiina. Viljavat kyyneleet nousevat Pertin silmiin. Hän menee ja suutelee Annaa poskelle. Lakimies naurahtaa ja ojentaa Pertille paperin sanoen:
— Tässä on testamentti
Samassa lääkäri puhuu hänelle jotain veren syöksymisestä aivoihin. Pertti ei koske paperiin, vaan tuijottaa Annaan ja taas suutelee häntä. Voi jospa hän saisi Annan vielä elämään!
Lakimies tyrkyttää uudelleen Pertille tuota paperia ja puhuu:
— Lukekaa! Siinä on varsin tärkeää teille.